Mummoni haki minut juuri tarhasta. Käymme Ullan kioskilta hakemassa jäätelöt ja jatkamme matkaa kotiimme. Kävelemme auringon lämmittämää Itä-Helsingin katua ja minä olen juuri niin huoleton kuin minun ikäiseni pojan kuuluukin olla. Ei huolta huomisesta tai tulevasta. Vain tämä hetki; mummon läsnäolosta tuleva turvallisuuden tunne, aurinkoinen päivä ja tietenkin herkullinen jäätelö, jota löytyy myös leualtani ja poskilta. Mitä muuta sitä voisi edes muka toivoa. Katson oikealla puolella olevaa tiiliseinää. Aurinko saa sen oranssin värin eloon, ihan kuin se hieman liikkuisi. Olemmekin jo perillä.
Meidän pihalla asuu paljon kivoja ihmisä, mutta mahtuu sinne joukkoon muutama tyhmäkin. Esimerkiksi minun kaverini isä, Rami on tyhmä ihminen. Kerran kun olin leikkimässä heillä, niin halusi Rami tutkia minut, etten varastanut mitään ennen kuin sain lähteä heiltä kotiini. Kerroin heti mummolle mitä oli tapahtunut. Kysyin mummolta, että johtuiko tämä siitä, kun olen mustalainen. Mummoni sanoi, että ei se siitä johdu, ja että Ramista ei kannata välittää. Kuitenkin näin taas tuon saman ilmeen mummon kasvoilla.
Tuon ilmeen olen nähnyt aikaisemmin, kun olimme mummon kanssa torilla. Siellä mummo näki jonkun kaverinsa, ja he jäivät juttelemaan. Melkein heti siihen tuli joku vieras mies huutamaan meille, että menkää pitämään muualle torikokoustanne. Hän sanoi, että siellä ei mahdu muut liikkumaan kun mustalaiset tukkivat joka paikan. Mummoni kysyi, että tulisiko hän noin huutamaan jos kyseessä ei olisi mustalaiset. Hetken kuluttua tilanne rauhoittui, ja raivoava mies jatkoi matkaansa. Kysyin heti mummolta, että huusiko se meille sen takia, kun me ollaan mustalaisia? Mummo sanoi "ei", mutta hänen kasvot eivät olleet samaa mieltä sanomisen kanssa. Mummo meni heti kysymykseni jälkeen mietteliään näköiseksi, ja silmissä taisi olla hieman jopa surua. Ymmärsin, että mummo ei puhunut totta, mutta en sanonut sitä tai kysellyt enempää, olihan mummon silmät jo valmiiksi surulliset...
Näin siis taas tuon saman ilmeen, kun kerroin mitä Rami oli tehnyt. Silloin päätin, etten enää ikinä mene Ramin kotiin. En ikinä!
Meidän pihalla asuu myös tosi kivoja ihmisiä. Kiva ihminen ja ehkä hauskin aikuinen meidän pihoilta on Jari. Hän on hauska ja osaa tehdä jopa taikatemppuja! Käyn usein Jarin luona katsomassa piirettyjä. Siellä on sellainen kanava, josta tulee lastenohjelmia useasti. Tiedän joka kerta sinne mennessäni, että saan piirrettyjen lisäksi Jarin itsetekemiä mehujäitä. Välillä ne on appelsiinimehusta tehty ja joskus jopa limonadista. Siellä me katselemme piirrettyjä, naureskelemme niille ja syömme mehujäätä. Ollaan me Jarin kanssa käyty myös meidän tien toisella puolella olevalla kirpparilla kiertelemässä. Näin siellä hienon t-paidan. Näytin sitä Jarille ja hän osti sen minulle! Menin niin innoissani kotiin näyttämään uutta hienoa t-paitaani, jonka olin juuri saannut.
Meidän pihalla asuu myös Anni. Hänkin on todella kiva. Monesti hänen luona ollessani, hän lukee minulle tai kuuntelemme musiikkia. Kerran pyysin häntä laittamaan laulun, jonka olin aikaisemmin kuullut hänen luona ollessani. En kuitenkaan tiennyt laulun nimeä tai osannut kuvailla sitä mitenkään. Ainoat tuntomerkit, jotka osasin antaa, olivat että se on ulkomaankielinen ja ei hidas. Näillä tuntomerkeillä Anni rupesi kääntämään koko kasettikokoelmaansa ympäri ja se kokoelma oli tosi suuri. Niin kauan hän metsästi oikeaa kappaletta, että se löytyi! Siinä minä sitten istuin ja huojuin epämääräisesti kuulokkeet korvilla, kuunnellen Lambadaa. Annia se näytti huvittavan.
Annin luona kävi myös usein hänen lapsenlapsensa Timo. Me ollaan Timon kanssa ehkä samanikäisiä. Meistä tuli hyviä kavereita. Uutenavuotena me valoimme tinaa, ja kesäisin me teimme retkiä uimarannalle kolmistaan.
Se oli kesäinen aamupäivä. Anni soitti mummolle ja kysyi, että voinko minä mennä heidän kanssa rannalle. Tottakai minä sain mennä Annin ja Timon kanssa rannalle. Nopeasti pyyhe ja uimahousut mukaan ja seuraavalle rapulle odottamaan heitä. Olin innoissani. Minä pidän uimisesta. Anni opetti minut aikaisemmin uimaan ja nyt on kiva päästä näyttelemään taitoja. Sieltä he tulevatkin ja matkamme voi alkaa kohti uimarantaa. Me menemme kävellen. Matkaa on kyllä jonkinverran, mutta ei se haittaa yhtään, pääsenhän minä kohta polskimaan. Maisemat vaihtuivat oranssista tiiliseinistä erivärisiin omakotitaloihin. Vihreää pursui joka paikasta. Aurinko lämmitti ihoa, mutta kun puu tuli auringon valon tielle, sai vilpoinen tuuli välillä ihoni kananlihalle. Siinä kävellessä ja jutellun lomassa katson Annia ja tunsin samaa turvallisuuden tunnetta, jota tunnen oman mummoni kanssa. Minulla on hyvä olla.
Vihdoin, olemme rannalla! Vesi oli kylmempää, mitä odotin. Emme kumpikaan oikein uskalla Timon kanssa laittaa jalkaa enempää veteen. Sitten Anni sanoi, että jos me uskaltaudumme menemään kokonaan veteen, niin hän ostaa meille jäätelöt. Noh, veden kylmyys ei haitannut enää yhtään siinä vaiheessa. Me juoksimme veteen ja aloimme uida ja sukellella. Hetken päästä olimme jo tottuneet veden lämpötilaan ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Sitten Anni meni pienen kioskin luukulle ja haki meille sielä jäätelöt. Nousimme vedestä ylös ja laitoimme pyyhkeet hartioiden ympärille. Sitten istumaan Annin viereen ja syömään jäätelöä.
Jäätelö oli viileää ja makeaa, niin kuin aina. Pieni suolaisuus kuitenkin maistui myös suussani, kun vesi valui vielä hiuksilta kasvoilleni ja siintä huulilleni. Mutta minua se ei haitannut yhtään. Tältä maistuu kesä!
Nyt kun aikuisena mietin lapsuuttani, niin muistan kyllä esimerkiksi, miten Rami kohteli minua.
Mutta se ei ole ensimmäinen mielikuva tai muisto lapsuudestani. Ei todellakaan. Minulla oli onnellinen lapsuus ja paljon kultaisia muistoja. Ja niistä kuuluu suuri kiitos kirjoituksessani mainituille ihmisille. En tule ikinä unohtamaan näiden ihmisten hyvyyttä ja suurisydämmisyyttä, jota he minulle osoittivat elämäni ensimmäisinä vuosina. Minulla on edelleen se Jarin ostama t-paita. Tosin ei käytössä, mutta muistona. Tämäkin jo kertoo siitä, miten kovasti osasin jo pienenä arvostaa ihmisten ystävällisyyttä minua kohtaan, kun en raaskinut missään vaiheessa luopua tuosta t-paidasta.
- Leiff
