OPRE
ROMA!
Olin
Puolassa, Krakovassa Dikh he na bister tapahtumassa Elokuun ensimmäisellä
viikolla. Tapahtumaan osallistui romaneita 25 eri Euroopan maasta, kaiken
kaikkiaan meitä oli 300 romania yhdessä samassa hotellissa tutustumassa
toisiimme.
Viikon
aikana me jakauduimme kansainvälisiin ryhmiin ja työskentelimme työpajoissa
yliopistolla. Käsittelimme toisen maailmansodan aikana tapahtunutta
Holokaustia, ihmisoikeuksia, vihapuhetta, rasmia, syrjintää ja jokaisen
osallistujamaan romaneiden tilannetta.
Kun
kuuntelin muiden maiden tilanteita ja heidän ongelmiaan minua alkoi hävettää.
Mietin mitä kerron meidän Suomen romaneiden tilanteesta ja yritin rakentaa
päässäni sopivia, kauhistuttavia lauseita, jotta en kuulostaisi tyhmältä muiden
mielestä. Oli kauhistuttavaa kuulla, kuinka muiden romaneiden henget ovat, joka
päivä vaakalaudalla. Kyllä Suomessakin meitä syrjitää, kohtaamme vihapuhetta
jne, mutta meillä asiat ei ole vielä, niin huonosti.
Tuli
minun vuoroni kertoa Suomen romaneiden tilanteesta Suomessa. Minulle nousi
kiitollinen ja helpottunut olo, vaikka toisaalta olin kauhistunut muiden
kertomuksista. Kerroin rehellisesti meidän tilanteesta ja siitä, että meitä
vartiat seuravat kaupoissa, katsovat meitä vinoon ja moniin paikkoihin emme
pääse sisälle. Kerroin myös siitä, että meille kaikille ei myydä bensaa, emme
saa lain mukaista tasavertaista kohtelua ja palvelua monissakaan paikoissa -
kuten ravintoloissa, työpaikoilla, kouluissa jne.
Minulle
tuli hätä Suomen romaneiden tilanteista, jäin viikon aikana miettimään sitä,
että onko tulevaisuudessa meillä sama kohtalo. Tämä sai minut päättämään, että
jatkossa tahdon tehdä kaikkeni, jotta voisin olla elävä esimerkki siitä, joka
ajaa meidän romaneiden asioita Suomessa. Tulevaisuudessa haluan Romaninuorten
neuvostolle ehdottaa seuraavaa teemaa/ päätehtäväämme, joka voisi olla
ihmisoikeudet Suomessa. Olemme käyneet jo Romaninuorten neuvoston kanssa
ensimmäisen osan ihmisoikeuskoulutuksesta, jonka meille järjesti
ihmisoikeusliitto.
Tutustuin
myös matkalla moniin uusiin Suomen romaneihin, jotka innostuivat meidän
neuvoston toiminnasta ja aatteista, kuten "tasa-arvo kuuluu
kaikille".
Olen
täynnä intoa ja paloa, jonka meinaan käyttää työhöni 100% panostuksella. Minä
voimmaannuin Puolassa ja tunsin kuinka minun romani identiteetti pääsi
valloilleen, olen ylpeä siitä mitä olen. Olen romani, olen Suomen romani, ja
ylpeä siitä.
Siksi
tahdon kannustaa kaikkia romaneita tarttumaan meille tärkeisiin asioihin ja
tahdon jokaisen saavuttavan unelmiaan. nyt on aika sanoa: OPRE ROMA- NOUSKAA
ROMANIT!
- Dimitri Lindgren
