tiistai 26. helmikuuta 2019

Kohti ammatttia


Kohti ammattia



Helmikuun kuukauden kyselyn aihe on koulutus ja ajattelin, että voisin kertoa omasta koulutuksestani, opiskelustani ja siitä mikä minua motivoi.

Olen vielä peruskoulupohjalla, opiskelen kyllä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi ja aioin valmistua vuoden päästä. Lopetettuani peruskoulun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Aluksi opinnot sujuivat hyvin, mutta vuoden jälkeen tajusin, että minusta ei ole hoito työhön. Lopetin koulun kesken.

Ysi luokalla mietin mihin hakisin tulevassa yhteishauissa. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja kuin kokki, kampaaja tai lähihoitaja. Nämä alat tarjottiin minulle ja ajattelin, että no romanina nämä alat ovat hyviä. En edes ajatellut mikä minusta oikeasti voisi tulla tai mitä haluaisin oikeasti tehdä. Lapsena haaveilin töistä lastensuojelun parissa (tiedän, että tämä on outo haave ammatti lapselle), mutta edelleenkin ajattelen sen alana, jossa voisin työskennellä ja ajattelin myös ysi luokalla niin. Kolmesta vaihtoehdosta lähihoitaja oli luontevin minulle.

Lopetettuani koulun sain töitä päiväkodista. Tykkäsin tehdä töitä lasten kanssa ja olinkin vuoden siellä. Vuoden työskentelyn jälkeen mietin edelleen mitä voisin tehdä ja koin, että minulla on suunta ihan hukassa. Kävin joitakin TE-toimiston kursseja ja lyhyitä koulutuksia. 2017 keväällä minua pyydettiin Vantaan ohjaamoon työhaastatteluun työkokeilijaksi. Sain paikan ja viihdyin siellä erittäin hyvin ja innostuin työskentelystä nuorten kanssa.

Työkokeilun jälkeen olin loppuvuoden vain kotona. Aika oli raskasta ja tuntui, että seinät kaatuivat päälleni. Alkuvuodesta 2018 helmikuussa pääsin työkokeiluun Suomen romaniyhdistykselle. Pidin työstä ja se vei minut aika lailla mukanaan. Sain jatkaa yhdistyksellä oppisopimusopiskelijana ja aloitin opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.

Vaikka oman alani etsiminen oli hieman vaikeaa, uskon olevani oikealla alalla. Valmistuttuani aion lukea itseni vielä sosionomiksi, koska ajattelen, että minun on tähdättävä korkeammalle. Haluan kolmannen asteen koulutuksen.  Tiedän, että se ei välttämättä tule olemaan helppoa, mutta motivaationi on korkealla asian suhteen.

Lapsuuteni haave ammatti on säilynyt minulla tänne saakka, enkä usko, että se tulee vaihtumaan. haluankin sanoa kaikille nuorille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Menkää ja tavoitelkaa haaveitanne, koska se mitä aioit tehdä työksesi, on oltava semmoista, josta itse tykkäät. Romanina on myös tärkeää murtaa niitä ennakkoluuloja, joita meitä kohtaan on.

-Carmen 13.2.2019

torstai 21. helmikuuta 2019

Luentoja

Luentoja

Vuosi 2019 on käynnistynyt nopeasti ja nyt ollaan jo helmikuussa. Olen ollut koko alkuvuoden flunssassa, enkä ole vieläkään parantunut kunnolla. Alkuvuosi on ollut töissä hyvin luento painoista. Olimme yksi viikko Loviisan ruotsinkielisessä lukiossa, jossa oppilaita oli neljästä eri maasta, Suomesta, Tanskasta, Islannista ja Slovakiasta. Heidät jaettiin eri ryhmiin niin, että joka ryhmässä oli oppilaita eri maista.

Oppilaat kiersivät ryhmässä eri pisteillä ja kussakin pisteessä oli eri vähemmistöistä edustaja/edustajia. Olimme yhdellä pisteellä ja oppilaat saivat kysyä meiltä mitä vain kysymyksiä romanikulttuuriin liittyen.

Saimme aikaan hyviä keskusteluja, joissa käsittelimme hyvin paljon romaneiden asemaa eri Euroopan maissa. Suomen romaneiden vaatetus herätti myös paljon kysymyksiä. Aika meillä oli hieman rajallinen ja tuntui että, keskustelut jäivät kesken. Ryhmissä keskustelimme englanniksi ja se toi oman pienen lisähaasteen. Englannin kielitaitoni ei ole mitään huippuosaamista, mutta pärjäsin kyllä ja puheestani saatiin selvää.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava ja oli rikkaus saada kertoa romaneista oppilaille. Jotkut oppilaat eivät edes tienneet romaneiden olemassaolosta. Koen itse tärkeänä kertoa omasta kulttuuristani.

Kävimme myös Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Meiltä on aikaisemminkin käynyt siellä porukka, mutta itse en ole aikaisemmin ollut mukana. Sielläkin oppilaita jaettiin ryhmiin. Ryhmässä oli aina POLAMK:kin oppilaita, maahanmuuttajia ja romani.

Minun ryhmässäni käytiin keskustelua romaneiden ja poliisien välisistä ennakkoluuloista, keskustelun sävy oli positiivinen ja ilmapiiri oli avoin.

Tämäkin tilaisuus on aivan mahtava. Pääsemme oikeasti murtamaan ennakkoluuloja tulevien poliisien kohdalla. Yhdistyksellämme on etuoikeus saada tehdä yhteistyötä poliisin kanssa.

Näiden tilaisuuksien lisäksi meillä on muutamia ihan tavallisia koululuentoja. Luentojen pitämisestä on tullut minulle yksi hauskimmista työtehtävistä.



Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, sisä, ikkuna, poseeraaminen

Kuvaus luotu automaattisesti
Terveisin, Carmen


keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Uuden harjoittelijan esittely

Hei,

Olen Anselika Salojensaari 26-vuotias. Muutin Kurikasta Vantaalle vuodenvaihteessa lasteni kanssa. Minulla on 4 ja 6 vuotiaat lapset. Minulla ei ole ammattia. Olen ollut eri työharjoitteluissa eri paikoissa, mistä olen saanut kokemusta eri työpaikoista, mikä auttoi minua tiedostamaan minkä ammatin haluaisin itselleni. Työkokemuksen perusteella kaikista eniten tykkäsin koulunkäyntiavustajan hommista ja se tuntui luontevalta.

Olin lapsien kanssa monta vuotta kotona ja nyt vuoden verran ollut taas työelämässä työkokeiluissa.

Aloitin täällä työkokeilun 4.2.2019,eli muutama päivä vasta takana, mutta olen tykännyt todella paljon täällä olla ja ihmiset ovat tosi ihania. 😊

Omat vahvuuteni ovat sosiaalisuus ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin, jonka takia olen ajatellut että työ missä tarvitaan sosiaalisia taitoja olisi yksi minun vahvuuksistani enkä ujostele puhua ihmisten kanssa. Tykkään tosi paljon auttaa ihmisiä ja minulle tulee tosi hyvä mieli jos voin olla avuksi. Minusta on kiva kuunnella ihmisten murheita ja olla tukena ihmisille ja tsempata heitä jatkamaan eteenpäin 😊

Terveisin, toimiston uusi harjoittelija Anselika







Harjoittelijan esittely osa 2

Hei! Olen Aila Åkerlund 26v. Olen työharjoittelijana Au mensassa.Olen ollut työharjoittelijana monissa eri paikoissa ja katsellut mikä olisi...