Kun suojeleva käsi lyö

Pääni lyö tyhjää. Tämä tilanne on minulle uusi.

Vähättelyyn, ylimielisyyteen ja huonoon käytökseen olin törmännyt lyhyen elämäni aikana jo lukuisia kertoja, ja kuitenkin minut onnistuttiin yllättämään. Ensimmäistä kertaa minä törmään sortajiin, joilla on sama etninen tausta kuin minulla.

Aluksi haukoin happea syvään ja ihmettelin: kuinka aikuiset romanit, jotka jakavat ikäerostamme huolimatta samoja kokemuksia syrjinnästä, haavoittuvammassa asemassa olemisesta, voivat toimia näin? Toisia romaneita kohtaan, nuoria kohtaan?

Kirjoittamaton sääntö, joka pätee lähestulkoon jokaisessa romanikodissa paikkakunnasta, suku- ja perhetaustoista huolimatta on se, että nuoria autetaan, neuvotaan ja tuetaan. Tämä ei koske vain oman talon mukuloita, vaan myös vieraan talon pentuja.

Tämä on mielestäni yksi hienoimmista piirteistä, joka on säilynyt yhteisömme sisällä, kulttuurimme murroksesta huolimatta.

”Kun sammakko pääsee mättäälle, niin se kurnuttaa, ei tarvitse sielua myydä”, sanotaan.
Annanko minä tämän kourallisen ihmisiä olla syy sille, että alkaisin puhua tästä tavasta menneessä aikamuodossa?

Huomaan etsiväni heidän käytökselleen syytä ja selitystä. Ehkä hiljattain tapahtunut nousu yhteiskuntaluokassa on syy? Ehkä heiltä odotetaan tämän takia paljon ja he ovat vain huomanneet romaninuorissa olevat lahjat ja potentiaalin, eikä heille tuota ongelmaa rakentaa itselleen lavaa jalkojensa alle romaninuorten selkärangasta, jotta he pääsisivät itse parrasvaloihin.
Turhaa ja turhamaista?
Kyllä.

Merkittävä osa romanikulttuuria on tavat, se miten eletään. Yleensä romanikodeissa opitaan arvopohja, jossa lapset, nuoret ja vanhukset ovat erityisessä asemassa. Esimerkiksi peruskouluaikanani, jos olin luokkani kanssa retkellä ja vastaan tuli aikuisia romaneita, minä kuulin usein kysymykset: onko kaikki hyvin? Onko nälkä? Tarvitsetko kyydin kotiin?

Kysymysten ja jutustelun päätteeksi kuulin monesti kehotuksen, katsoa eteeni ja / tai olla kiltisti.
Kun ikää tulee lisää, kysymysten muoto hieman muuttuu, mutta se perusidea, jossa aikuisempi romani kysyy, että onko kaikki hyvin, on edelleen olemassa. Nyt ihmettelenkin, miksi tämä sama tapa, jota suurin osa vanhemmista romaneista jo monen sukupolven takaa on ylläpitänyt, ei ylety romanityökentälle.

Minä todella toivon, että kansani menestyy ja ottaa askelia eteenpäin.
Osa meistä on jo hienosti päässyt eteenpäin. Joukostamme löytyy niin yrittäjiä, johtajia kuin toimittajia. Ehkä jossain vaiheessa me vielä saamme romanitaustaisen uutisankkurin, kansanedustajan tai jopa presidentin. Ja nämä tulevat nousemaan nimenomaan nuorista. Romaninuoret kohtaavat rasismia arjessaan, yhteiskunnan eri osa-aluilla - me emme kaipaa sitä enää ryhmämme sisäpuolelta. Sortamisen sijaan, tukekaa nuoria, kun me tavoittelemme unelmiamme, parempaa huomista meille kaikille.

- Leif

”Mielestäni on enemmän kuin tärkeää olla yhteiskunnallisesti valveutunut. Tarvitseeko tällaista edes perustella?”

 Kysyimme osana Romaninuorten neuvoston ja Au mensa III -projektin helmikuun teemaa mitä romaninuoret ajattelevat politiikasta. Kysely oli suunnattu kaikille 15-35 -vuotiaille romaninuorille ja vastaukset annettiin nimettöminä. Kysely julkaistiin Au mensan sosiaalisen median -kanavilla, Romaninuorten neuvoston blogissa sekä joissakin ryhmissä. Levitimme kyselyä parhaamme mukaan useille tahoille ja iloksemme vastauksia tuli ympäri Suomea. Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 32 kappaletta. Vastauksia tuli eniten Helsingistä (10 kpl) ja pääkaupunkiseudulta (Vantaa 4kpl ja Espoo 3kpl). Oulusta, Jyväskylästä ja Kajaanista tuli kaikista myös muutama vastaus. Lisäksi saimme Seinäjoelta, Turusta, Lahdesta, Nurmijärveltä ja Mikkelistä kaikista yhden osallistujan. Vastaajista 23 oli naisia ja yhdeksän miehiä. Alle 20 -vuotiaita vastaajia oli viisi, 20-30 -vuotiaita 19 ja yli 30 -vuotiaita kahdeksan. Nuorin vastaajista oli 15 vuotias.

Huomattavasti suurin osa vastaajista kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vain 2/32 vastaajaa kertoi, ettei politiikka kiinnosta. Moni kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta siksi, että haluaa tietää mitä Suomessa tapahtuu ja kuka päätöksiä tekee. Nuoret myös näkevät, että politiikalla vaikutetaan siihen, miten Suomi pyörii ja sillä on vaikutusta ympäristöön ja tulevaisuuteen. Yhteiskunnallisen valveutuneisuuden nähtiin olevan tärkeä osa yleissivistystä. Osa kertoi poliittisen uran olevan oma haave. Lähes kaikki vastaajista kertoivat politiikan ja siihen osallistumisen olevan tärkeää ja he haluavat vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Päätösten vaikutusten nähtiin kattavan kaiken arjen asioista suurempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

”Koska jokaiselle sivistyneelle ihmiselle pitäisi olla välttämättömän tärkeää olla yhteiskunnallisesti valveutunut ”

Esiin nousi usein myös epäluottamus poliitikkojen tekemiin päätöksiin ja toisaalta myös kansalaisen oma vastuu vaikuttaa siihen ketkä päätöksiä tekee. ”Tuntuu, että nykyään on ite oltava tosi tarkka ja ottaa selvää kaikesta ite eikä vaan luottaa siihen, että kyllä joku asioista tietää ja niitä hoitaa”

Muutama vastaaja toi myös esiin, että vaikka pitää politiikkaa tärkeänä, niin ei ymmärrä siitä tarpeeksi. 16 vastaajaa kertoo vaikuttaneensa asioihin äänestämällä ja osallistumalla kansalaisaloitteisiin. Muutama kertoi, ettei ole äänestänyt koska on vielä alaikäinen.

”Äänestän aina, ehdottomasti. Osallistun kansalaisaloitteisiin, mikäli koen aiheen tärkeäksi. Olen ollut myöskin yhteydessä kansanedustajiin tärkeiksi kokemieni aiheiden vuoksi. Olen hakenut töihin ihmisoikeusjärjestöihin. Etsin kuitenkin vielä itselleni sopivaa väylää yhteiskunnallisesti vaikuttaa.”

”Osallistuin kuulemistilaisuuteen, silloin tällöin laitan nimen aloitteisiin. Elän siivosti ja autan naapuria, teen töitä aina kun saan. Jätän hyvät jäljet perääni.”

Kysyimme myös romaninuorten kokemuksesta siitä, voivatko he vaikuttaa tarpeeksi yhteiskunnassa itseään koskeviin päätöksiin. Vastaajista yli puolet koki voivansa vaikuttaa jossain määrin tai tarpeesi itseään koskeviin päätöksiin.

”Oletukset ja yleistykset romaneista. On väsyttävää joutua melkein päivittäin todistelemaan niitä vääriksi.”

Kysyimme nuorilta, minkä haluaisit muuttuvan yhteiskunnassa esimerkiksi asenteissa tai rakenteissa. Vastauksia tuli 18 ja niissä oli paljon ehdotuksia ja toiveita. Nuoret kaipaavat toisista ihmisistä välittämistä, yhdenvertaisuutta ja kaikkien ihmisten huomioonottamista iästä ja taustasta riippumatta. He toivovat rasismin, syrjinnän ja koulukiusaamisen loppumista, asennemuutosta eri vähemmistöjä kohtaan, sekä yleistä inhimillisyyttä ja yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Tärkeänä nousi toive siitä, että vähemmistöjä kuultaisiin ja otettaisiin enemmän mukaan heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. 

           

”Haluaisin muuttaa asenteet toinen toisiamme kohtaan tässä maassa, taustasta piittaamatta. Hallitus ei  edistä asiaa "kasvattamalla" tuloeroja, mm. leikaten lapsilta ja nuorilta koulutuksesta.”

Konkreettisia esimerkkejä yhteiskunnan tarvitsemista muutoksista tuli paljon: sosiaalipalvelut uusiksi, pienyrittäjien tukia isommiksi, työllisyyden parantaminen ja yhdenvertaistaminen, eriarvoistumisen pysäyttäminen ja köyhiltä leikkausten lopettaminen. Yksi nuori mainitsi myös toivovansa enemmän tukea nuorille ja vanhusten olosuhteiden parantamista sekä täydentäviä lakimuutoksia nykyiseen rikoslakiin. Myös globaalimpaa ja kauaskantoisempaa ajattelua kaivataan politiikkaan. Nuoret osoittivat myös huolensa siitä, että Suomessa on oikeistopuolueiden jäseniä, jotka osoittavat avoimesti tukeaan ääriliikkeille - ja ryhmittymille, jotka kyseenalaistavat ihmisoikeuksien jakamattoman yhdenvertaisuuden.



Teksti: Kaisla Kulmanen
Projektityöntekijä ja viestintävastaava
Au mensa III-projekti / Kuukauden teema

POLITIIKKA - helmikuun kuukauden teema

Helmikuun teema POLITIIKKA on osoittautunut suositummaksi ja kysely on tavoittanut romaninuoria ympäri Suomea. On ollut hienoa huomata miten moni on kiinnostunut aiheesta ja haluaa vaikuttaa. Kyselyyn on vielä vajaa viikko aikaa vastata, ennen kuin se suljetaan helmikuun lopussa. Mitä enemmän vastauksia saamme, sitä vahvemman viestin näytämme. Vastaamalla annat meille myös arvokasta tietoa nuoren romanin tarpeista, ja siten meidän on helpompi kehittää  Au mensa -projektin toimintaamme kentän tarpeen mukaan. Ota siis osaa!

Kyselyyn vastataan nimettömänä ja kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Kyselyyn pääset vastaamaan tästä:

https://www.kyselynetti.com/s/32a2514

-Kaisla-

Mitä yhteistä meillä on?

Au mensan ja nuortenneuvoston ensimmäinen teemakuukausi on takana ja olemme saaneet herätettyä keskustelua useiden romaninuorten kanssa siitä, mitä yhteistä romaneilla ja valtaväestön edustajilla, sekä romaneilla ja muilla vähemmistöillä Suomessa on. Vastauksia kerättiin sekä somessa, että ihan kasvotusten haastattelemalla.

Nuorten toivat esiin useita yhteisiä asioita valtaväestön suomalaisten kanssa, joita itse kunkin on varmasti hyvä säännöllisesti muistella. Mm. Suomen kansalaisuus ja samanlaiset kansalaisoikeudet, yhtenä tärkeimmistä koulutusmahdollisuudet, nousivat vastauksista esiin. Moni toi esiin myös yhteisen sotahistorian. Jopa nuori sukupolvi kokee suurena yhdistävänä tekijänä sen, että romanit ja muut suomalaiset ovat taistelleet rintamalla yhdessä. Isänmaallisuus ja rakkaus Suomea kohtaan ovat tärkeitä arvoja monelle romaninuorelle. Arvot ja suomalainen sisu yhdistää valtaväestön kanssa! 😊

Muiden vähemmistöjen kanssa yhteistä koettiin myös monella tapaa. Nuoret näkivät yhdistävät tekijät sekä yhteiskunnallisessa vähemmistökulttuurin asemassa, että monien vähemmistöjen kanssa myös kulttuurisissa tekijöissä. Suomen romaniväestön tiiviit perhesiteet ja yhteisöllinen kulttuuri koettiin jossain määrin samantyyppisinä kuin esimerkiksi joillakin arabi- tai afrikkalaisyhteisöillä Suomessa. Myös vanhempien kunnioitukseen perustuva perinteinen kulttuuri yhdistää romaniväestöä ja useita kulttuurivähemmistöjä Suomessa, ja osa vastanneista romaninuorista kokevat voivansa tavalla samaistua näihin. Vastauksissa nousi esiin myös syrjintä ja eriarvoinen yhteiskunnallinen asema suhteessa valtaväestöön, joka yhdistää romaniväestöä ja muita vähemmistöjä.

Vastauksista nousi esiin erityisesti saamelaiset ja heidän kanssaan koettu samankaltainen historia Suomessa. Molemmat vähemmistöt ovat ylpeitä taustoistaan. Me Romaninuorten neuvostossa haluammekin toivottaa saamelaisille oikein ihanaa kansallispäivää tänään 6.2!

Helmikuun teemasta lisää pian, stay tuned! 😊

Tunteet

On todella huolestuttavaa katsoa miten moni nuori on karannut pois kotoa lähiaikoina. Tälle asialle on pakko olla hyvä selitys. Uskon itse sen johtuvan siitä, ettei kotona kaikki ole hyvin tai sitten jotain oleellista puuttuu kun pitää karata. Lähteekö nuori kenties etsimään maailmalta jotain tiettyä tunnetta joka täyttää tyhjiön sydämessä vai mistä on kyse?

Meidän kulttuurissamme ei monetkaan tunteitaan näytä lapsilleen tai niistä ei vain puhuta. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää näyttää lapselle, että heitä rakastetaan ja heistä välitetään. Se on yksi iso osa terveen identiteetin luomista jo lapsuuden varhaisvaiheessa. Kotoa lähtee kuitenkin oikeaoppiset arvot ja sieltä lähtee käsitys siitä millaisena nuori näkee maailman. Se ei ole noloa eikä se ole häpeää sanoa, että rakastaa sekä välittää.

Lapsi ei saisi missään nuoruuden vaiheessaan kokea turvattomuutta tai joutua pelkäämään. Ne ovat asioita jotka saattavat seurata myös aikuisiällä ja jättävät vakavia traumoja aikuisenakin. Viettäkää vanhemmat kunnolla aikaa lastenne kanssa ja osoittakaa heille se miten tärkeitä he ovat teille. Tunteiden osoittaminen on kuitenkin osa sitä mitä lapsi kaipaa sekä tarvitsee. Huonoa oloa se lapsi pakenee, mutta hyvää oloa luultavammin ei jos kotona on kaikki kunnossa.

Teille nuoret haluan sanoa että, olkaa vahvoja oman identiteettinne kanssa. Uskaltakaa olla vapaasti eri mieltä asioista. Tehkää päätöksiä elämässänne aina tarkkaan harkiten ja malttia käyttäen.

Vahva ihminen seisoo sanojensa sekä tekojensa takana, heikko ihminen menee virran mukana.

-Valde-

Jälki minussa

Kuva osoitteesta imagefully.com

Satunnaiset tervehdykset ohimennen olivat edenneet kahdenkeskeisiin tapaamisiin kahviloissa, joissa myös päästimme toisemme vähitellen pintaa syvemmälle. Puolitutuista oli tullut näin ystäviä. Näihin aikoihin olin karsinut monia henkilöitä elämästäni, mutta sinä et antanut mitään syytä, miksi en olisi päästänyt sinua lähelleni. Tunnuit virkistävältä vaihtelulta tuohon hetkeen.

Kun pyysit minua luoksesi käymään, merkitsi se minulle paljon. Nyt olin viimeistään varma siitä, että tämä ei ole yksipuolista ystävyyttä. Tuntui oudolta, vaikka olimme jo nähneet lukuisia kertoja ja jutelleet kaikesta mahdollisesta, että silti jännitin vierailua luonasi niin paljon.

Jännitykseni kuitenkin hiipui nopeasti, kun tulit avaamaan oven hymyilevänä ja lämpöisenä, niin kuin aina. Asunnossasi oli rento ja kotoisa tunnelma. Katseeni kiinnittyi välittömästi olohuoneeseen tullessa seinällä olevaan tauluun. Se oli mustavalkoinen. Moderni. Symmetrinen kuvio keskellä, vailla mitään syvempää merkitystä.

Huomasin tapaamisemme jälkeen taulusta tulleen minulle jonkinlainen päähänpinttymän. Tämä loppujen lopuksi johti siihen, että hankin samalaisen taulun itselleni. Taulu ei kuitenkaan saanut samalaista tunnetta aikaan, kuin sinun seinälläsi. Nyt se tuntui pikemmin irtonaiselta sirpaleelta jossain, missä sen ei ehkä kuuluisi olla.

Kesä vaihtui syksyyn ja syksy talveen, jatkoimme toistemme tapaamista, kun kiireiset aikataulusi vain antoivat siihen mahdollisuuden.
Lumisena helmikuisena iltapäivänä laitoit minulle viestin, halusit tavata punavuorelaisessa kahvilassa, jossa emme olleet vielä käyneet. Viestisi poikkesi normaaleista viesteistämme, nyt sinulla oli kuulemma asiaa. Ensin ajattelin, että jotain ikävää on tiedossa, karistin kuitenkin tämän ajatuksen pois mielestäni nopeasti ja tuuditin itseäni ajatuksella, että ylianalysoin tilannetta. Ethän sinä voisi tai haluaisi satuttaa minua?

Saavuin kahvilaan ajoissa, mutta olit kuitenkin jo siellä odottamassa minua. Hymyilit ja nostit kättäsi minulle merkiksi, jotta löydän sinut helpommin. Tilasimme kahvit ja ensimmäiset viisi minuuttia olivat meille normaalia hymyilyä ja kuulumisten vaihtoa. Sitten, hymysi hälveni asteittain ja otit vakavan ilmeen. Tätä ilmettä en ollut nähnyt kasvoillasi montaa kertaa aiemmin. Ymmärsin, että viestistäsi minulle tullut ensireaktio osoittautuikin oikeaksi. Pystyin vain odottamaan, minkä kokoisen luodin ammut. Tuntui, että aika raahautui eteenpäin ja ihan kuin puhuisit myös hitaammin. Sitten, loppujen lopuksi sait sanotuksi sen; ”muutan Helsingistä pois”.

Katseeni valahti kahvilan lattiaan, jonka toistuva mustavalkokuvio sai oloni ahdistumaan entisestään. Kuulin taustalla vaimeaa puheen solinaa, jossa kerroit, että ”varmaan nähdään vielä” ja, että ”tulen kyllä käymään Helsingissä”. Nostin katseeni ja yritin nopeasti koota itseni. Sain pakotettua hymyn kasvoilleni. Sisälläni huusin, kovaa. Sinulle kuitenkin nyökyttelin ymmärtäväisen näköisenä. Lattian mustat ja valkoiset neliöt tuntuivat jatkuvan loputtomiin, niin myös uutisesi jälkeinen aika kahvilassa.

Kotiin päästyäni päädyin lohduttamaan itseäni sanoillasi; ”…nähdään vielä” ja ”tulen käymään…”. Ymmärsin kuitenkin, että vierailusi Helsingissä eivät tule olemaan pitkiä ja, että sinulla on täällä paljon muitakin, läheisempiä ystäviä, joita sinun täytyisi myös tavata. Tein sopimuksen itseni kanssa; annoin itselleni luvan odottaa sinun yhteydenottoa ja tapaamista puolenvuoden ajan. Sitten lakkaisin odottamasta.

Kesä vaihtui syksyyn ja syksy talveen, eikä sinusta kuulunut enää mitään.
Pysähdyn välillä seinälläni olevan modernin taulun eteen, se muistuttaa minua sinusta ja ystävyydestämme.
Nyt mustavalkoinen taulu on saanut vierelleen pehmeää keltaista ja turkoosia.

- Leif

KUUKAUDEN TEEMA - projekti 2018

Romaninuortenneuvosto yhdessä Au mensa III- projektin kanssa toteuttavat vuoden 2018 aikana KUUKAUDEN TEEMA - projektin, jonka tarkoituksena on tuoda romaninuorten näkemyksiä esiin erilaisista yhteiskunnallisista teemoista. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa johon toivomme kommentteja ja kannanottoja erityisesti romaninuorilta. Teemasta riippuen teemme myös vierailuja ja esittelemme tietoiskuja aiheista.

Teemavuosi 2018 alkaa positiivisella aiheella: Mikä meitä yhdistää?

Ota kantaa tammikuun aikana viestillä tai puhelimitse kaisla.aumensa@gmail.com, puh. 045-6426015 ja kerro näkemyksesi siitä, mitä yhteistä mielestäsi romaneilla ja pääväestön ihmisillä, tai romaneilla ja muilla vähemmistöillä Suomessa on.

Seuraa projektia ja osallistu myös kuvalla instagramissa @aumensa #mitayhteista #kuukaudenteema, twitterissä Aumensa ja facebookissa Au mensa III - projektin sivuilla.

Kuun lopussa julkaisemme täällä blogissa ja somekanavillamme koosteen heränneestä keskustelusta. Seuraa, osallistu ja vaikuta!

-Kaisla-