Matkalla loppuseminaariin

Au mensa III projektin loppu lähenee. Enää on vain jäljellä kaiken yhteen solmiminen. Järjestämme loppuseminaarin 23.08.2018 klo. 9.00-12.00, pikkuparlamentissa. Viikot ennen tapahtumaa ovat kiireisiä, tapahtuman suunnittelua enimmäkseen. On kirjoitettava puheet, mietittävä kahvitus, hiottava mahdollinen musiikkiesitys ja paljon muuta.

Projekti on siis ollut kahden vuoden mittainen ja keskittynyt viranomaisyhteystyöhön, sekä vahvistamaan romaninuorten- ja vanhempien välistä vuoropuhelua. Myös romaninuorten yhteiskunnallinen osallisuus on ollut toiminnan keskiössä.

Itse olen ollut työkokeilussa Au mensalla ja päässyt hieman raapaisemaan pintaa Dimitrin ja Kaislan työstä. Työkokeilujakson aikana sain kyllä osallistua laajasti kaikkeen toimintaan. Kävimme eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja Tarja Filatovia ja saimme aikaan hyviä keskusteluja. Osallistuin koululuentojen vetämiseen, kerroimme Jasminin kanssa mm. romaneiden vaatetuksesta. Dimitrin kanssa matkustimme Ouluun pitämään learning cafea paikallisille romaninuorille. Tässä vain osa harjoittelujakson tekemisistä. Työkokeilu oli minulle hyvä tilaisuus. Sain paljon eväitä tulevalle ja jopa oppisopimuspaikan.

Keskitytään kuitenkin tulevaan. Loppuseminaariin on siis enää kaksi viikkoa. Minua hieman jännittää, koska en ole koskaan pitänyt puhetta isommalle yleisölle. Miten saan tuotua ajatukseni puheeseen selvästi ja järkevästi? Tapahtumassa on paneelikeskustelu, jossa käymme läpi romaninuoria koskevia asioita. Myös yleisöllä on mahdollisuus kysyä kysymyksiä panelisteilta. Osaanko vastata kysymyksiin? Mitä jos jäädyn? Joudun jo nyt rauhoittelemaan itseäni. Olen kyllä oppinut hallitsemaan jännitykseni ja yleensä h-hetkellä pystyn toimimaan asiallisesti. Onneksi en ole yksin ja jos en osaa vastata johonkin uskon, että muut panelistit komppaavat minua. Joten ei ole maailmanloppu, vaikka mokaankin. Minä vasta harjoittelen. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Carmen 08.08.2018

Carmenin syysterveiset

Lähden opiskelemaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa, oppisopimuksella Suomen Romaniyhdistys ry:ssä. Olen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta ja innolla odotan mitä tulevan pitää.

Viimeisistä opiskeluistani on aikaa ja tämä on minulle uutta ja ehkä hieman haastavaa.

Tänään aloitin työt ja päivä on ollut mukavaa laskeutumista lomalta töihin. Olemme käyneet Päivin kanssa läpi hieman tulevia tehtäviäni ja muita töihin liittyviä seikkoja, samalla kun tietokone päivitteli itseään.

Tuleva syksy tuo mukanaan paljon uutta. Lähiopetuspäivät ovat Järvenpään seurakuntaopistolla enkä malta odottaa ensimmäistä koulupäivää, mikä onneksi on jo ensi viikolla. On mahtavaa, että tutkintoon on otettu mukaan yleissivistäviä aineita, kuten matikka, englanti ja ruotsi.

Vaikka olen innostunut kyseistä tunneista, on minulla myös hieman jännittynyt olo. Kuinka pärjään niissä, miten ylipäätänsä sopeudun takaisin koulun penkille. Tämä huolen aihe tulee siitä, että minulla on ollut vaikeuksia löytää itselleni oikeaa opiskelutapaa. Nyt minun täytyy vain paneutua opiskeluun ja keskittyä tulevaan.

Vaikka minulla on paljon uusia asioita opittavana, niin silti lähden tähän kaikkeen hyvillä mielin ja toivon, että saan saavutettua pitkä aikaisen haaveeni tämän tutkinnon kautta.

Haluan auttaa ja motivoida muita nuoria. Minuakin on kannustettu ja minuun on uskottu. Vanhempani ja opettajani ovat aina tukeneet minua. On tärkeää jakaa eteenpäin sitä hyvää mitä olemme itse saaneet. Kun meillä on mahdollisuudet siihen, miksi emme sitä tekisi. Tulevaisuudessa haluan jatkaa opintojani pidemmälle ja työskennellä nuorten ja lasten kanssa.

Carmen 01.08.2018  

TAIDE & KULTTUURI

TAIDE & KULTTUURI

Au mensa III – projektin ja Romaninuorten neuvoston kesäkuun teemana oli taide ja kulttuuri. Kysyimme nuorilta pitävätkö he taidetta ja kulttuuria tärkeinä. Teemaan sopivasti olimme myös mukana auttamassa Uuden Iloisen Teatterin työryhmää Kaunis Veera -näytelmän harjoituksissa. He ottivat meihin yhteyttä kysyen apua käsikirjoituksen romanikielisiin osioihin sekä varmistaakseen, että näytelmän kohtaukset ovat todentuntuisia. Annoimme näyttelijöille vinkkejä oikeanlaiseen olemukseen, puhetapaan ja kerroimme perusasioita romanikulttuurista. Pääsimme myös opettamaan maskeeraajaa laittamaan esiintyjien hiuksiin oikeanlaisia laineita. Näytelmän työryhmä oli todella mukava ja he ottivat meidät ilolla vastaan harjoituksiin.

Alkuperäinen näytelmäteksti on julkaistu vuonna 1942 ja elokuvaversio vuonna 1950. Näytelmän päähenkilö, Veera, on nuori romaninainen, jota kaikki miehet ihailevat. Näytelmän tarina sijoittuu 1930-luvun Lappeenrantaan. Lappeenrannan kesäteatterin tuoreen musikaaliversion on ohjannut Sari Siikander, ja päärooleissa nähdään mm. Sinikka Sokka, Jussi Lampi ja Sofia Arasola.'

Kuvassa Kaunis Veera -näytelmän työryhmän kanssa :)

Näyttelijä Jussi Lampi vieraili Radio Saimaassa kertomassa musikaalista, voit kuunnella haastattelun täältä: 

https://www.radiosaimaa.fi/studiovieraat. Haastattelussa tuli esille myös upea yhteistyömme, ja se saikin mukavasti kuuluvuutta Lappeenrannan alueella.

Yhteistyömme huipentui viime tiistaihin, kun pääsimme Lappeenrantaan katsomaan valmista musikaalia. Musikaali oli todella vaikuttava visuaalisesti ja siinä oli hienoja lauluja ja koreografioita. Näyttelijät olivat myös hyvin ottaneet vinkkimme haltuun ja vetivät roolisuorituksensa hienosti!

Katsomossa jännittyneenä :)

Kohta musikaali alkaa :)

Kuukauden teeman taide ja kulttuuri -kyselyyn tuli yhteensä 11 osallistujaa, joista yhdeksän oli naisia ja kaksi miehiä.  Osallistujia kyselyyn tuli Helsingistä, Vantaalta ja Nurmijärveltä. Alaikäisiä vastaajia oli kaksi, ja suurin osa vastaajista oli 18-30 -vuotiaita. 

Kyselyyn vastanneet nuoret kertoivat pitävänsä taidetta ja kulttuuria ensisijaisesti itseilmaisun välineinä, ja suurin osa kertoi niiden olevan itselleen tärkeitä. Vastausten perusteella kulutetuimmiksi taidemuodoiksi nousivat selkeästi elokuvat ja musiikki. Myös muoti, käsityöt, konsertit ja musikaalit nousivat vastauksista.

Kyselyyn vastanneet romaninuoret kertoivat itse tuottavansa eri taidemuodoista eniten musiikkia. Sisustamista harrastaa myös noin puolet vastanneista. Myös kuvataide, käsityöt, tanssi ja kirjoittaminen mainittiin.

Vastaajista selkeästi suurin osa kertoo pitävänsä taidetta ja kulttuuria tärkeinä, ja ovat myös sitä mieltä, että taide voi olla hyvä keino yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Nuoret kertoivat, että taiteella voi vaikuttaa esimerkiksi lisäämällä sen avulla tietoutta asioista. Yksi nuori kertoi haluavansa vaikuttaa ennakkoluuloja vastaan ja ilmaista mieltään taiteen kautta. 

             

Muutama nuori kertoi myös, että pitää taiteita tärkeinä keinoina ylläpitää ja tuoda esille omaa romani-identiteettiään; ”Taide ja taiteen eri alat ovat yksi suuri väylä, jonka kautta voimme vaikuttaa ja tuoda esille romaneiden käsialaa”.

kolme viestiä

Helou kaikki ja hyvää alkanutta vuotta

Laitoin joulukuussa romanihameen ja sain myös marraskuussa ajokortin. Ennen kun laitoin hameen ajattelin että
Minun maailma
Tulisi muutumaan ja että ihmiset alkaisivat kohtelemaan minua eritavalla, niin ei ainakaan vielä ole tapahtunut. Kun päätin laittaa hameet kaverini sanoivat minulle ”mieti vielä ennen kuin laitat”  en ymmärtänyt mitä he tarkoittivat sillä  mutta nyt alan tajuamaan.
Tällä hetkellä etsin itselleni töitä nuorten keskuudessa olen ajatellut lähteä opiskelemaan itseleni nuoriso ja vapaa ohjaajan koulutusta. Olen huomannut töitä   hakiessani miten isohame päällä on vaikeampaa saada töitä, koska isohame estää paljon erityötehtävissä. Esim.
Jos työpaikalla ei saa pitää hametta yllään tai jossain muussa hygieniallisissa töissä. Uskon että löydän itselleni oikean ja sopivan paikan töissä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille

-Teresa Romaninuorten Neuvostosta

Kevät kuluu vauhdilla

Saavun työpaikalle, käynnistän tietokoneen, istun alas ja mietin samalla edellistä vuotta. Paljon tapahtunut muutoksia, niin työelämässä kun henkilökohtaisessakin elämässäni. Työkaverit vaihtunut, on ollut riitaa, surullisia mieliä, on annettu anteeksi ja jatkettu eteenpäin ilolla.

Töitä on paljon, tapahtumiakin jonkun verran, opiskelut saatu osittain päätökseen ja olen valmistunut kulttuuri ohjaaja. Kevät on todella kaunista aikaa. Ilo nähdä kuinka upea maa meidän Suomi on.

Mahtavaa myös nähdä, kuinka ruoho alkaa kasvamaan maassa ja ruskea multa alkaa pikkuhiljaa häviämään, jossain paikoissa voi jo, jopa nähdä kukkien kukkivan.

Odotan innolla mitä kaikkea tämä vuosi tuo vielä mukanaan. Ehkä jatkan töitä vielä Suomen Romaniyhdistys ry:ssä jos jatko hakemuksemme saa vihreää valoa. Olen myös päättänyt vaatia itseltäni enemmän positiivista asennetta ajattelu malleihini. Haluan ja meinaan myös toteuttaa eri haaveitani opiskelujen suhteen.

Toivon, että jokainen nauttisi kesästä ja loppuvuodesta täysin sydämin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, esteitä tulee, mutta on meidän jokaisen oma päätös jäädä niiden alle tai sitten voimme nousta niiden yläpuolella.

-Dimitri Lindgren

Romani kulttuuri minun silmin

Mikä on minulle romanikulttuurin pääidentiteetti? Tekeekö vaatteet minusta ns. oikean romanin vai onko minulle tärkeintä, että tapoja noudatetaan tarkasti?

Minusta romanikulttuurin tärkein osa on se, että kunnioitetaan toinen toisiamme ja arvostetaan toista ihmistä. Kaikki lähtee sydämestä ja siitä mihin sinut on kasvatettu. Jo kotona kulttuuriin kasvetaan ja omaksutaan tavat, harvemmin vanhemmat opettavat tapoja kädestä pitäen. Myös tietynlainen yhteisöllisyys on osa kulttuuria, vaikka ei enää niin suuri osa kuin ennen. Mutta romanit nykyäänkin viettävät paljon aikaa keskenään ja vanhoja ihmisiä pyritään tapaamaan usein. Voisin sanoa, että minulle vaatteet ovat osa kulttuuria, mutta ne ei tee ihmistä vaan tärkeintä on kaikki edellä mainittu. Muistetaan vielä se, että kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on se suurin osa. Tämä minun mielestä koskee jokaista sinua iäkkäämpää, rotuun katsomatta.

Minusta tiettyjä tapoja meidän sukupolvi voisi ruveta karsimaan, lähtemällä siitä, että tulevalle sukupolvelle opetettaisiin vain se oleellinen. Näin pääsisimme rikkomaan joitakin tapoja, jotka kahlitsevat meitä. Pääsisimme itse eteenpäin näissä asioissa. Tämä puolestaan helpottaisi tulevaisuudessa meidän integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään. Minusta meidän kulttuuri on kaunista ja olen onnellinen, että olen romani en vaihtaisi sitä pois.

Nimetön 13.6.2018

Tunnelmia Maailma Kylässä-festivaaleilta

Olimme mukana Moninainen Suomi -teltassa

Paljon ihmisiä eri kulttuureista, musiikkia, voimakkaita tuoksuja ja lämmin kesäpäivä. Olimme toissa viikonloppuna Maailma kylässä -festareilla, saimme mahtavan tilaisuuden osallistua tapahtumaan, jossa on edustettuna niin monia eri kansoja. Pääsimme mukaan Monihelin Moninainen Suomi -telttaan ja saimme järjestää ohjelmaa. Ohjelmassa meillä oli tietovisa Suomen romaneista, simulaatioleikki ¨astu romanin saappaisiin¨, romaniasun sovittamista ja otimme myös osaa paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli vihapuhe. Itse en päässyt mukaan lauantaina, mutta sunnuntaina olin teltalla ja haluan kertoa omakohtaisesta kokemuksesta.

Vihapuhe-paneelin panelistit

Saavuin paikalle ja heti kiinnitin huomion väenpaljouteen, porukkaa oli paljon. Teltalla tunnelma oli mahtava. Meidän ensimmäinen ohjelma oli tietovisa ja saimme hienosti tuotua perustietoa romaneista esille tämän avulla. Teltassa oli paljon menoa ja vilskettä koko päivän ajan. Rakastan kohdata ihmisiä ja minua kiehtoo monikulttuurisuus ja tapahtuma on oiva tapa tehdä tätä. Meidän asun sovituspisteellä oli porukka jonoksi asti ja meidän vaatetus aiheutti paljon keskustelua ja hämmästystä. Hameen paino monelle oli yllätys.

Hameensovituspiste

"Romanin saappaissa" -simulaatioleikki

Oli mahtavaa saada tavata monia uusia ihmisiä ja käydä keskustelua monenmoisista aiheista. Minä ja Dimitri jopa saimme huikean idean keskustelussa, mutta ei siitä sen enempää vielä. Simulaatio leikin aikana saimme kertoa lisää kulttuuristamme ja lisäksi annoimme muiden kysellä vapaasti meistä. Saimme paljon kysymyksiä ja uskon, että saimme muutettua muutaman ihmisen ajatuksia romaneista. Se että saamme kumottua ennakkoluuloja ja -asenteita, on tärkeää ja syy miksi edes osallistuin tapahtumaan alun perin, ensi vuonna kyllä aioin mennä, vaikka ei olisikaan työtehtäviä. Päivä jatkui mukavasti ihmisten kanssa keskustelemalla ja auttamassa sovittamaan romaniasua. Haluan vielä mainita miten upeasti tapahtuma oli toteutettu ja isot aplodit kaikille järjestäjille.

-Carmen

Dimitri ja Kaisla poliisin kanssa

Kun ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi

Maaliskuun Kuukauden teemana oli ennakkoluulot. Kysyimme romaninuorilta mm. kuinka usein he kohtaavat ennakkoluuloja ja miten ennakkoluuloja voisi purkaa. Vastauksia kyselyyn tuli ennätysvähän. Vastaajia oli vain 10, ja suurin osa vastaajista ei ollut vastannut kyselyn loppuun asti. Vastauksista voimme siis päätellä lähinnä sen, että joko kysely oli huonosti muotoiltu tai sitten tämä ei teemana kiinnostanut nuoria. Ehkä tämä teema on jo kulunut ja liian käytetty? Muistan itse ajatelleeni ja myös monen tutun nuoren kommentoineen kyselyn teemaa ennen julkaisua, että tähän teemaan varmasti tulee paljon vastauksia! Eipä käynyt niin, ja taas ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi :) Joka tapauksessa otamme myös tämän oppina meille ja koitamme tehdä jatkossa parempia kyselyitä. 

Helmikuun teemana oli politiikka ja siihen vastauksia tuli hyvin. Nuorten aktiivisuus ilahdutti laajasti. Välitin koostetta nuorten ajatuksista politiikasta viranomaisille, romanikentän työntekijöille ja joillekin kansanedustajille. Kansanedustajista Li Andersson, Pekka Haavisto ja Tarja Filatov vastasivat heti, että perehtyvät suurella mielenkiinnolla romaninuorten näkemyksiin! :) Romaninuorten ajatukset ovat siis menneet konkreettisesti päättäville tahoille eteenpäin. Olin myös Romano Miritsin haastattelussa kertomassa Kuukauden teema-projektista: https://areena.yle.fi/1-4349965 

Huhtikuun teemana on poliisi ja kysymmekin romaninuorilta luottavatko he poliisiin. Käy kertomassa omat ajatuksesi ja kokemuksesi nimettömänä. Myös tämän kyselyn vastauksista tehdyn koosteen välitämme eteenpäin sekä mediassa, että myös poliiseille. Linkki kyselyyn: https://www.kyselynetti.com/s/02f5c4d

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa ja vaatia oikeudenmukaisuutta. Anna äänesi kuulua!

-Kaisla
Romaninuorten neuvoston tukijäsen
Au mensa III-projekti

Kun suojeleva käsi lyö

Pääni lyö tyhjää. Tämä tilanne on minulle uusi.

Vähättelyyn, ylimielisyyteen ja huonoon käytökseen olin törmännyt lyhyen elämäni aikana jo lukuisia kertoja, ja kuitenkin minut onnistuttiin yllättämään. Ensimmäistä kertaa minä törmään sortajiin, joilla on sama etninen tausta kuin minulla.

Aluksi haukoin happea syvään ja ihmettelin: kuinka aikuiset romanit, jotka jakavat ikäerostamme huolimatta samoja kokemuksia syrjinnästä, haavoittuvammassa asemassa olemisesta, voivat toimia näin? Toisia romaneita kohtaan, nuoria kohtaan?

Kirjoittamaton sääntö, joka pätee lähestulkoon jokaisessa romanikodissa paikkakunnasta, suku- ja perhetaustoista huolimatta on se, että nuoria autetaan, neuvotaan ja tuetaan. Tämä ei koske vain oman talon mukuloita, vaan myös vieraan talon pentuja.

Tämä on mielestäni yksi hienoimmista piirteistä, joka on säilynyt yhteisömme sisällä, kulttuurimme murroksesta huolimatta.

”Kun sammakko pääsee mättäälle, niin se kurnuttaa, ei tarvitse sielua myydä”, sanotaan.
Annanko minä tämän kourallisen ihmisiä olla syy sille, että alkaisin puhua tästä tavasta menneessä aikamuodossa?

Huomaan etsiväni heidän käytökselleen syytä ja selitystä. Ehkä hiljattain tapahtunut nousu yhteiskuntaluokassa on syy? Ehkä heiltä odotetaan tämän takia paljon ja he ovat vain huomanneet romaninuorissa olevat lahjat ja potentiaalin, eikä heille tuota ongelmaa rakentaa itselleen lavaa jalkojensa alle romaninuorten selkärangasta, jotta he pääsisivät itse parrasvaloihin.
Turhaa ja turhamaista?
Kyllä.

Merkittävä osa romanikulttuuria on tavat, se miten eletään. Yleensä romanikodeissa opitaan arvopohja, jossa lapset, nuoret ja vanhukset ovat erityisessä asemassa. Esimerkiksi peruskouluaikanani, jos olin luokkani kanssa retkellä ja vastaan tuli aikuisia romaneita, minä kuulin usein kysymykset: onko kaikki hyvin? Onko nälkä? Tarvitsetko kyydin kotiin?

Kysymysten ja jutustelun päätteeksi kuulin monesti kehotuksen, katsoa eteeni ja / tai olla kiltisti.
Kun ikää tulee lisää, kysymysten muoto hieman muuttuu, mutta se perusidea, jossa aikuisempi romani kysyy, että onko kaikki hyvin, on edelleen olemassa. Nyt ihmettelenkin, miksi tämä sama tapa, jota suurin osa vanhemmista romaneista jo monen sukupolven takaa on ylläpitänyt, ei ylety romanityökentälle.

Minä todella toivon, että kansani menestyy ja ottaa askelia eteenpäin.
Osa meistä on jo hienosti päässyt eteenpäin. Joukostamme löytyy niin yrittäjiä, johtajia kuin toimittajia. Ehkä jossain vaiheessa me vielä saamme romanitaustaisen uutisankkurin, kansanedustajan tai jopa presidentin. Ja nämä tulevat nousemaan nimenomaan nuorista. Romaninuoret kohtaavat rasismia arjessaan, yhteiskunnan eri osa-aluilla - me emme kaipaa sitä enää ryhmämme sisäpuolelta. Sortamisen sijaan, tukekaa nuoria, kun me tavoittelemme unelmiamme, parempaa huomista meille kaikille.

- Leif