tiistai 26. helmikuuta 2019

Kohti ammatttia


Kohti ammattia



Helmikuun kuukauden kyselyn aihe on koulutus ja ajattelin, että voisin kertoa omasta koulutuksestani, opiskelustani ja siitä mikä minua motivoi.

Olen vielä peruskoulupohjalla, opiskelen kyllä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi ja aioin valmistua vuoden päästä. Lopetettuani peruskoulun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Aluksi opinnot sujuivat hyvin, mutta vuoden jälkeen tajusin, että minusta ei ole hoito työhön. Lopetin koulun kesken.

Ysi luokalla mietin mihin hakisin tulevassa yhteishauissa. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja kuin kokki, kampaaja tai lähihoitaja. Nämä alat tarjottiin minulle ja ajattelin, että no romanina nämä alat ovat hyviä. En edes ajatellut mikä minusta oikeasti voisi tulla tai mitä haluaisin oikeasti tehdä. Lapsena haaveilin töistä lastensuojelun parissa (tiedän, että tämä on outo haave ammatti lapselle), mutta edelleenkin ajattelen sen alana, jossa voisin työskennellä ja ajattelin myös ysi luokalla niin. Kolmesta vaihtoehdosta lähihoitaja oli luontevin minulle.

Lopetettuani koulun sain töitä päiväkodista. Tykkäsin tehdä töitä lasten kanssa ja olinkin vuoden siellä. Vuoden työskentelyn jälkeen mietin edelleen mitä voisin tehdä ja koin, että minulla on suunta ihan hukassa. Kävin joitakin TE-toimiston kursseja ja lyhyitä koulutuksia. 2017 keväällä minua pyydettiin Vantaan ohjaamoon työhaastatteluun työkokeilijaksi. Sain paikan ja viihdyin siellä erittäin hyvin ja innostuin työskentelystä nuorten kanssa.

Työkokeilun jälkeen olin loppuvuoden vain kotona. Aika oli raskasta ja tuntui, että seinät kaatuivat päälleni. Alkuvuodesta 2018 helmikuussa pääsin työkokeiluun Suomen romaniyhdistykselle. Pidin työstä ja se vei minut aika lailla mukanaan. Sain jatkaa yhdistyksellä oppisopimusopiskelijana ja aloitin opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.

Vaikka oman alani etsiminen oli hieman vaikeaa, uskon olevani oikealla alalla. Valmistuttuani aion lukea itseni vielä sosionomiksi, koska ajattelen, että minun on tähdättävä korkeammalle. Haluan kolmannen asteen koulutuksen.  Tiedän, että se ei välttämättä tule olemaan helppoa, mutta motivaationi on korkealla asian suhteen.

Lapsuuteni haave ammatti on säilynyt minulla tänne saakka, enkä usko, että se tulee vaihtumaan. haluankin sanoa kaikille nuorille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Menkää ja tavoitelkaa haaveitanne, koska se mitä aioit tehdä työksesi, on oltava semmoista, josta itse tykkäät. Romanina on myös tärkeää murtaa niitä ennakkoluuloja, joita meitä kohtaan on.

-Carmen 13.2.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Harjoittelijan esittely osa 2

Hei! Olen Aila Åkerlund 26v. Olen työharjoittelijana Au mensassa.Olen ollut työharjoittelijana monissa eri paikoissa ja katsellut mikä olisi...