Kun ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi

Maaliskuun Kuukauden teemana oli ennakkoluulot. Kysyimme romaninuorilta mm. kuinka usein he kohtaavat ennakkoluuloja ja miten ennakkoluuloja voisi purkaa. Vastauksia kyselyyn tuli ennätysvähän. Vastaajia oli vain 10, ja suurin osa vastaajista ei ollut vastannut kyselyn loppuun asti. Vastauksista voimme siis päätellä lähinnä sen, että joko kysely oli huonosti muotoiltu tai sitten tämä ei teemana kiinnostanut nuoria. Ehkä tämä teema on jo kulunut ja liian käytetty? Muistan itse ajatelleeni ja myös monen tutun nuoren kommentoineen kyselyn teemaa ennen julkaisua, että tähän teemaan varmasti tulee paljon vastauksia! Eipä käynyt niin, ja taas ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi :) Joka tapauksessa otamme myös tämän oppina meille ja koitamme tehdä jatkossa parempia kyselyitä. 

Helmikuun teemana oli politiikka ja siihen vastauksia tuli hyvin. Nuorten aktiivisuus ilahdutti laajasti. Välitin koostetta nuorten ajatuksista politiikasta viranomaisille, romanikentän työntekijöille ja joillekin kansanedustajille. Kansanedustajista Li Andersson, Pekka Haavisto ja Tarja Filatov vastasivat heti, että perehtyvät suurella mielenkiinnolla romaninuorten näkemyksiin! :) Romaninuorten ajatukset ovat siis menneet konkreettisesti päättäville tahoille eteenpäin. Olin myös Romano Miritsin haastattelussa kertomassa Kuukauden teema-projektista: https://areena.yle.fi/1-4349965 

Huhtikuun teemana on poliisi ja kysymmekin romaninuorilta luottavatko he poliisiin. Käy kertomassa omat ajatuksesi ja kokemuksesi nimettömänä. Myös tämän kyselyn vastauksista tehdyn koosteen välitämme eteenpäin sekä mediassa, että myös poliiseille. Linkki kyselyyn: https://www.kyselynetti.com/s/02f5c4d

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa ja vaatia oikeudenmukaisuutta. Anna äänesi kuulua!

-Kaisla
Romaninuorten neuvoston tukijäsen
Au mensa III-projekti

Kun suojeleva käsi lyö

Pääni lyö tyhjää. Tämä tilanne on minulle uusi.

Vähättelyyn, ylimielisyyteen ja huonoon käytökseen olin törmännyt lyhyen elämäni aikana jo lukuisia kertoja, ja kuitenkin minut onnistuttiin yllättämään. Ensimmäistä kertaa minä törmään sortajiin, joilla on sama etninen tausta kuin minulla.

Aluksi haukoin happea syvään ja ihmettelin: kuinka aikuiset romanit, jotka jakavat ikäerostamme huolimatta samoja kokemuksia syrjinnästä, haavoittuvammassa asemassa olemisesta, voivat toimia näin? Toisia romaneita kohtaan, nuoria kohtaan?

Kirjoittamaton sääntö, joka pätee lähestulkoon jokaisessa romanikodissa paikkakunnasta, suku- ja perhetaustoista huolimatta on se, että nuoria autetaan, neuvotaan ja tuetaan. Tämä ei koske vain oman talon mukuloita, vaan myös vieraan talon pentuja.

Tämä on mielestäni yksi hienoimmista piirteistä, joka on säilynyt yhteisömme sisällä, kulttuurimme murroksesta huolimatta.

”Kun sammakko pääsee mättäälle, niin se kurnuttaa, ei tarvitse sielua myydä”, sanotaan.
Annanko minä tämän kourallisen ihmisiä olla syy sille, että alkaisin puhua tästä tavasta menneessä aikamuodossa?

Huomaan etsiväni heidän käytökselleen syytä ja selitystä. Ehkä hiljattain tapahtunut nousu yhteiskuntaluokassa on syy? Ehkä heiltä odotetaan tämän takia paljon ja he ovat vain huomanneet romaninuorissa olevat lahjat ja potentiaalin, eikä heille tuota ongelmaa rakentaa itselleen lavaa jalkojensa alle romaninuorten selkärangasta, jotta he pääsisivät itse parrasvaloihin.
Turhaa ja turhamaista?
Kyllä.

Merkittävä osa romanikulttuuria on tavat, se miten eletään. Yleensä romanikodeissa opitaan arvopohja, jossa lapset, nuoret ja vanhukset ovat erityisessä asemassa. Esimerkiksi peruskouluaikanani, jos olin luokkani kanssa retkellä ja vastaan tuli aikuisia romaneita, minä kuulin usein kysymykset: onko kaikki hyvin? Onko nälkä? Tarvitsetko kyydin kotiin?

Kysymysten ja jutustelun päätteeksi kuulin monesti kehotuksen, katsoa eteeni ja / tai olla kiltisti.
Kun ikää tulee lisää, kysymysten muoto hieman muuttuu, mutta se perusidea, jossa aikuisempi romani kysyy, että onko kaikki hyvin, on edelleen olemassa. Nyt ihmettelenkin, miksi tämä sama tapa, jota suurin osa vanhemmista romaneista jo monen sukupolven takaa on ylläpitänyt, ei ylety romanityökentälle.

Minä todella toivon, että kansani menestyy ja ottaa askelia eteenpäin.
Osa meistä on jo hienosti päässyt eteenpäin. Joukostamme löytyy niin yrittäjiä, johtajia kuin toimittajia. Ehkä jossain vaiheessa me vielä saamme romanitaustaisen uutisankkurin, kansanedustajan tai jopa presidentin. Ja nämä tulevat nousemaan nimenomaan nuorista. Romaninuoret kohtaavat rasismia arjessaan, yhteiskunnan eri osa-aluilla - me emme kaipaa sitä enää ryhmämme sisäpuolelta. Sortamisen sijaan, tukekaa nuoria, kun me tavoittelemme unelmiamme, parempaa huomista meille kaikille.

- Leif