Annan mietteitä v.2016 Nuorisobarometristä

2016 Nuorisobarometristä

Tutustuin vastikään 2016 nuorisobarometrin tutkimuksiin. Kantava teema barometrin tutkimuksissa oli nuorten kokonaisvaltainen luottamuksen heikentyminen niin Suomeen kuin toisiin ihmisiin. Nuorisobarometrin mukaan mitä pidempään nuori on ollut työttömänä, sitä pienemmäksi hän kokee vaikutusmahdollisuutensa. Kouluttamattomien ja työttömien nuorten luottamuksen puute lisää entisestään syrjäytymisen todennäköisyyttä. Yrittäjähenkiset nuoret taas kokevat, että pärjääminen ja menestys ovat omasta itsestä kiinni. Toisaalta yrittäjänuorten luottamus ihmisten reiluuteen on suorastaan romahtanut. Toisin sanoen kaikki epävarmuutta ja turvattomuutta kuvaavat tekijät vaikuttavat luottamuksen puutteeseen, ja sillä on seurauksensa. Esimerkiksi kriittinen asenne maahanmuuttajiin on selkeässä yhteydessä luottamuksen puutteeseen.

Juurikin luottamus olisi kuitenkin sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla tärkein avain elämän mielekkyydelle ja sitä kautta positiivisille tulevaisuuden näkymille.

On selvää, että kuten maahanmuuttajataustaisten nuorten myös romaninuorten luottamuksen rapistumiseen ja joidenkin kohdalla jopa kyynisyyteen on vaikuttanut suuresti syrjintäkokemukset. Ihmisten suhteen kyyniset eivät loogisesti luota tulevaisuudenkaan olevan tasa-arvoisempi ja tätä kautta mielekkäämpi. Tämä konkretisoituu monessa työhaastattelussa, johon mennään jo puoliksi luovuttaneina ja riskinottohalukkuudessa, kun puhutaan koulutuksen ajallisesta tai rahallisesta panostuksesta. Puitteet siis ovat kunnossa, mutta luottamus tasavertaiseen kohtaamiseen ei -joidenkin kohdalla toki myös oma motivaatio luottamuksen arvoisena olemiseen.

Tutkimuksen mukaan moni kokee itsensä juurikin syrjintäkokemuksien vuoksi vähemmistöön. Näin ollen syrjintä voi olla sekä seurausta vähemmistöön kuulumiselle, että syy vähemmistöön identifioitumiselle. Uskottavaa tulosta tämäkin. Ainakaan itselleni vähemmistöasema ei koskaan ole ollut se juttu, vaan siitä johtuva ajoittainen epätasa-arvo.
 

Kuitenkin tutkimuksen mukaan nuorilla tuntuu olevan luottoa omaan henkilökohtaiseen pärjäämiseen enemmän kuin Suomen tai maailman pärjäämiseen. Nuoret unelmoivat täysin tavallisista asioista: perheestä, autosta, asunnosta, työpaikasta, yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta. 

Lähde: Nuorisobarometri (Saatavissa: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf)

-         Anna Rajalin, asiantuntijajäsen

Yhteiset tavoitteet ”Aktiivisuudellasi voit tavoittaa unelmasi”

Olipa kerran 20 vuotias romaninuori, jolla oli haaveena tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa omalla työkentällään. Tämän nuoren silmissä, kaikki näytti niin puhtaalta ja viattomalta myös osin helpolta.

Romanityökentälle on vasta 3-5 vuoden aikana saapunut uutta nuorempaa sukupolvea, joka on tämän kyseisen nuoren mielestä ihmeellistä, että nuoret ylipäätään on vasta nyt tajunneet, että ovat tarpeeksi kyvykkäitä ja osaavia romanikentälle.

Nuoret ovat jotenkin luullet ja olettaneetkin, että tämä kenttätyö kuuluu vain yhteisömme vanhuksille. On ollut pelko siitä, että nuoret jyrätään alas omasta asemastaan, työstään ja ammattitaidosta. Nuoret ovat keskenään jutelleet ja puhuneet siitä, kuinka vaikeaa on löytää omaa paikkaa ja kuinka vaikeaa on lähteä rakentamaan työtä ja luottamusta iäkkäämpiin romani kenttätyöntekijöihin/ vaikuttajiin, kun he eivät luota nuoriin.

Tämä nuori on nähnyt kahden vuoden aikana niin hyviä kuin huonoja puolia romanityöstä/ kentästä. Hän on iloinen, että monet hänen omat ennakkoluulot ja asenteet ovat murtuneet romanityötä kohtaan ja on myös kertonut työn hyvistä vaikutteista ja asioista eteenpäin, jotta saataisiin entistä enemmän nuoria romanityöntekijöitä koska tulemme tarvitsemaan heitä silti jossakin vaiheessa, kun yhteisömme iäkkäät työntekijät siirtyvät maanpäälliselle eläkkeelle tai taivaalliseen eläkkeeseen.

Onneksi tämä kyseinen nuori on huomannut, että on myös niitä kokeneita iäkkäämpiä romanikentän työntekijöitä, jotka tahtovat tukea, opettaa, kannustaa ja antaa apunsa ihan kaikessa romaninuorille ja etenkin niille, jotka toimivat romanityökentällä.

Nuori on miettinyt sellaista asiaa, että kun jokaisella yhdistyksellä, hankkeella ja ihmisellä, jotka toimivat romaniasioiden, kentän tai työn hyväksi, ja kaikkien heidän tavoitteena ja perustana on se, että saisivat murrettua ennakkoluuloja/ asenteita ja rakentaa mahdollisimman paljon positiivista kuvaa yhteisömme ulkopuolisille. Miksi kumminkin kaikki ovat niin eripuraisia?

Tämä kyseinen romanipoika on työnsä alkuvaiheilla huomannut, että aktiivisuudella voi tavoittaa unelmiaan ja siksi kannustaa muita nuoria tarttumaan romanityökenttään. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa, ja joka hetki kaikessa saa nähdä sitä omaa kädenjälkeä.

Tämä nuori sanoo kaikille seuraavasti: Enää ei kannatta uhriutua eikä muistella menneitä, en tarkoita, että kipeät ja juuri sinua väärin kohdellut asiat pitäisi unohtaa, mutta positiivisuudella ja työnteolla voimme ainoastaan pyrkiä eteenpäin ja saavuttaa sitä kautta unelmiamme.

Tätä nuorta on monesti potkittu alas, viety ideoita ja lannistettu. Mutta nuori 20 vuotinen romanipoika, on nostanut päänsä ylös, eikä anna kenenkään enää astua hänen reviirilleen väärällä tavalla. Hän on sanonut, että häntä voi opettaa, huomauttaa jos tekee väärin/ virheen, mutta rajansa kullakin. Nykyään romaninuorilla on hyvä ihmistuntemus ja se vaan kasvaa tämän työnkautta, tai ainakin tällä nuorella miehellä se on työn kautta kasvanut.

Tämä kyseinen romaninuori haluaa yhdistää nuoria ja vanhuksia tämän kenttätyön osalla. Hän tahtoo rakentaa luottamusta työllään ja sen takia tekee parhaansa aina alusta, loppuun saakka.

Tämä kyseinen romaninuori olen minä itse Dimitri Lindgren Suomen Romaniyhdistys ry:n projektityöntekijä, sekä Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja.