Tiistai 31.10

PAHA OLLA

Tänään olimme taas Maciovan nimisessä kylässä, jossa olemme yöpyneet. Tässä samassa kylässä, tien päässä oli köyhin ja huonokuntoisin talo, jota olemme matkan aikana nähneet.

Tiimiimme kuuluu: Ale Lindgren (72), Maarit Valentin (42), Heidi Hagert (38),  Allan Lindberg (44), Paula Blomerus (30) ja minä Dimitri Lindgren (20).

Ale, joka on tehnyt tätä aktiotyötä jo 24 vuotta sanoi: ettei ole koskaan nähnyt näin huonoa taloa, eikä näin huonosti voivia ihmisiä.

Minulle itselle nousi tunteet pintaan ja oli vaikea katsoa tämän talon asukkaita, koska itselleni tulee ajatus, että minulla asiat on Suomessa liiankin hyvin.
Kaikki omat ongelmani on muuttunut pieneksi tämän kahden viikon aikana.

Olemme työkaverini Paulan kanssa oppineet arvostamaan todella pieniäkin asioita, kuten lämminvesi, puhdaskoti ja ihmisoikeus, jota saamme pitää lain mukaisesti Suomessa.

Toivon, että jokainen Suomen romani pääsisi kokemaan tämän saman, koska tässä matkassa olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja nähnyt kuinka pienistäkin asioita voi olla joku ihminen maailmalla onnellinen.

Tänään myös olimme yhden kylän pastorin pojan syntymäpäivillä. Ostimme hänelle Kauko ohjattavan auton ja kun annoimme sen hänelle, niin hän innostui todella ja alkoi melkein itkemään.

Olemme vielä kaksi päivää Romaniassa  ja torstaina lähdemme Budapestiin jossa olemme kaksi päivää. Lauantaina matkaamme kotimaahan Suomeen!

God bless you!
- Dimitri Lindgren

Romaninuorten päivä 2017

Tapahtumassa oli paljon huikeita lauluesityksiä

Osallistuin eilen Romaninuorten päivään Karatalolla Espoossa. Paikalla oli paljon Kaaleita ja tilaisuus oli onnistunut. Ohjelmassa oli hienoja lauluesityksiä, työpajoja ja hyvää ruokaa. Tilassa oli erilaisia kentän toimijoita esittelemässä palveluitaan ja työelämään tai koulutukeen hakeutumisen mahdollisuuksia.

Romaninuorten terveisiä työnantajille

Tunnelma oli mielestäni rento ja tapahtumaan oli helppo mennä mukaan myös kaajeena. Kävin Allianssin vihapuhetyöpajassa, missä käytiin läpi vihapuheen tai syrjinnän muotoja ja opeteltiin tunnistamaan sitä arjessa. Esimerkkejä tuotiin esiin niin nettikirjoituksista kuin arjen tilanteista esimerkiksi julkisissa tiloissa. Työpajassa käytiin myös konkreettisia keinoja eri tilanteisiin puuttumiseen, minkä koin erittäin hyvänä ja hyödyllisenä. Lisää tätä!

Allianssin järjesti vihapuheen torjuntaa käsittelevän työpajan

Allianssin vihapuhetyöpajankouluttaja

Vihapuhetyöpajan antia: listalla erilaisia auttavia tahoja jos kohtaa tai näkee syrjintää tai vihapuhetta

Romaninuorten päivä kerää palautetta tapahtumasta, käypä kirjoittamassa mielipiteesi jos olit paikalla. Ensi vuoden tapahtumaa varten pääsee myös jo kertomaan ideoitaan! :)

<3: Kaisla Au Mensasta

Ensimmäset päivät vierinyt nopeasti on ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin. Meidät on otettu hyvin vastaan. Olemme saaneet uusia ystäviä, on ollut ihanaa tutustua paikallisiin nuoriin. Olemme Mackiovassa, lähellä paikkaa Arad kuitenkin maaseudulla. Romanikylässä, asuu noin 200 henkilöä. Täällä on nähtävissä  hyvää yhteishenkeä. Meillä ei olo täydellistä yhteistä kieltä mutta, ihmeellisesti yhteys on löytynyt näiden ihmisten ja meidän välillä.

Me olemme yöpyneet seurakuntasalissa, ei valittamista, Olemme kaikin puolin tyytyväisiä. Vaikka puitteet eivät ole samat kuin koti Suomessa, tänne on kuitenkin lähdetty hyvällä asenteella. Tietäen että, täällä olosuhteet ovat toiset. Köyhyydestä huolimatta meille on osoitettu runsaasti vieraanvaraisauutta.  Perheet ovat laittaneet parasta pöytään ja pyytäneet meitä syömään heidän luokse.

Tunnelma romanikodeissa on lämmin, kamina lämittää yhtä huonetta. Ruokapöydän ympärillä on kutsut vieraat sekä talon isäntä sekä pojat, talon emäntä on valmistanut maistuvaa kotiruokaa ja tarjoilee sitä ilolla meille.  Olen iloinen tästä yhteydestä - Paula Blomerus.


Olen todella iloinen, että sain mahdollisuuden tutustua erimaan romaneihin. Aluksi mietin, että mitä tästäkin matkasta tulee, kun ei ole yhteistä kieltä. tämän viikon aikana olen kumminkin joutunut käyttämään Englannin, Espanjan ja Romani kielen taitojani.

 kohdatessani romaneita ja muita maan asukkaita olen kumminkin löytänyt yhteisin sävelen. On ollut ilo musisoida paikallisten nuorien kanssa ja olen kertonut omasta työstäni mitä kaikkea teen Suomessa Romaneiden hyväksi, etenkin nuorten.
Tiimi jonka kanssa olemme Paulan kanssa matkalla on todella uskomattoman täydellinen. Myös meidän välille on kasvanut hyvä ymmärys toisiamme kohtaan ja huumorintaju.

Suomessa meillä Romaneilla on mahdollisuuksia moniin asioihin ja voimme saada tukea, apua ja auttavia ihmisiä rinnallemme joiden kautta toteuttaa omia unelmia ja haaveita.
Rehellisesti sanottuna, olen todella surullinen ja paikallisten romaneiden kohtalo saa minut alakuloiseksi, mutta silti sytyttää minussa toivoa. Haluan jatkaa työtäni Suomessa ja kertoa kuinka tärkeää on meidän opiskella korkeakouluihin ja hankkia työtä.

Haluan myös auttaa paikallisia romaneita ja haaveenani on rakentaa jonkinlainen toiminta keskus nuorille ja lapsille.

- Dimitri Lindgren

Ajatuksen voimalla

Ateneum

Viimeisin viikko on ollut mielenkiintoinen ja herättänyt paljon ajatuksia. Hauskoja hetkiä on ollut myös paljon! 😊 Viime torstaina olimme työporukalla Ateneumin taidemuseossa tunneväri-työpajassa. Työpaja kesti päälle pari tuntia ja ryhmässä oli noin 15 henkeä. Työpajasta oli kullakin hiukan erilaisia odotuksia, mutta luulen, että kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Kiersimme aluksi Ateneumia ja tehtävänä oli mm. kuvailla silmät kiinni-olevalle parille jokin maalauksista. Näin herättelimme mielikuvitusta ja opettelimme kuvailemaan. Tämä tehtävä soveltui myös näkövammaisille

 ja työpajassa oli hienosti otettu erilaiset rajoitteet, lähtökohdat ja tavat kokea taidetta huomioon.

Kävimme läpi tunnevärejä ja tunnesalkku-menetelmää, jossa maalauksen elementtejä konkretisoidaan niin, että niitä voi käsin kosketella. Esimerkkinä toimi maalauksissa olevat esineet, joita vastaavaa sai pitää samaan aikaan kädessä kun katsoi teosta. Työpajan pääasiallinen ja omasta mielestä paras anti oli se kun pääsi itse maalaamaan. Teimme jokainen oman teoksen, jonka aiheena oli ”omakuva maisemana”. Sen sai maalata paperille tai pleksi-lasille, josta näkyy myös teoksen taaimmaiselle puolelle. Kuvissa tunnelmia ja esimerkkejä Romaniyhdistyksen porukan minäkuvista 😊

Riitta ja Paula työstämässä minäkuvia

Dimitrin teos

Koko ryhmän taideteokset

Dimitri kuuntelee, kun Kaisla kuvailee maalausta ryhmälle.

Saamelaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta

Kävin kuuntelemassa saamelaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta- paneelikeskustelua edellisperjantaina Kaisatalon Kirja&Kahvi-tilassa. Ajattelin sen olevan paitsi mielenkiintoista ja tärkeä aihe – niin myös hyödyllistä romanityön kannalta. Tavoitteeni oli löytää uusia näkökulmia ja ideoita vähemmistöryhmien aseman parantamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Toiveeni oli, että saisin paneelista esimerkiksi konkreettisia ideoita mitä voisi toteuttaa myös romanikentällä.

Tavoitteeni kyllä toteutui, sillä ajatuksia ja ideoita heräsi paljonkin. Jotenkin täytyisi saada lisää yhteiskunnallista näkyvyyttä! Yksi uusi esimerkki romanikentän näkyvyydestä ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun romaneiden osallisuus- hankkeen 12-osainen videosarja. Videot olivat minusta hienoja ja vaikuttavia! Henkilökohtaiset tarinat luovat samaistuttavan tunnelman. Vastaavanlaisille kampanjoille olisi varmasti tarvetta enemmänkin. Tässä linkki videosarjaan: https://www.youtube.com/watch?v=r8GyNpYz-NE

Saamelaisnuorten aktivismi ja artivismi (kts. esim. Suohpanterror) on mielestäni esimerkillistä. Ihailen heidän räväkkyyttään ja rohkeutta ravistella yhteikunnallisia rakenteita. Alktivismi ja yhteiskunnallinen taide ovat voimakkaita vaikuttamisen keinoja. Voisimmeko me ottaa siitä jollain tavalla mallia – tietenkin jollakin romanikulttuuriin sopivalla tavalla ja romaniväestön tarpeista käsin? Miten saisimme herätettyä valtaväestön ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omia ennakkoasenteitaan romaniväestöä kohtaan? Yhteiskunnallinen taide on parhaimmillaan provoisoivaa ja herättää ajatuksia ja keskustelua. Me jäämme Au mensassa jatkamaan pohdintaa siitä minkälaiselle ennakkoluuloja rikkovalle kampanjalle olisi tarvetta - teidän kaikkien ideat ovat myös erittäin tervetulleita!

Suomi 100 - vaiennetut historiat

Kävin vielä sisvistämässä itseäni Suomi 100-vaiennetut historiat paneelikeskustelussa, jossa keskustelijoina olivat Petra Laiti, Päivi Majaniemi ja Leif Hagert. Keskustelua moderoi Michaela Moua. Suomi 100-vuoden kunniaksi Antirasistinen Foorumi tarjosi mahdollisuuden kuulla ja oppia romanien ja saamelaisten vaiennetuista historioista Suomessa. Saamelaisten ja romanien näkökulmasta itsenäisyyden historia näyttää kovin erilaiselta kuin yläasteen oppimateriaaleissa. Siihen kuuluu ”suomalaiseksi” pakottamista, syrjintää ja oikeuksien polkemista. Paneelissa käsiteltiin sitä, mihin historiattomuus on johtanut ja millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikki olisi helpompaa, jos vain ”alkaisit suomalaiseksi”. 

Paneelikeskustelu oli koskettava ja tunnelma herkkä. Sain kuulla paljon raastavia kokemuksia syrjinnästä ja ymmärsin entistä paremmin miten kauan ja paljon yhteiskuntamme on syrjinyt romaneita ja saamelaisia. Minulle oli avaavaa kuulla konkreettisista vallankäytön ja syrjinnän keinoista, mitkä näkyvät yhteiskunnassamme koululaitoksesta lähtien mm. poissulkemisena ja vaientamisena. Keskustelu antoi uusia näkökulmia ja pisti ajattelemaan myös omaa osuuttaan rakenteiden ylläpitäjänä. Muutos lähtee ajattelun voimasta. Asenteiden muutoksella teemme rakenteiden muutoksia. Pidetään yhdessä näistä asioista ääntä!

Kaisla Kulmanen

Au Mensa III-projekti

Matka alkaa

Lähdin juuri kotoa kohti lentokenttää ja jännitys vaan kasvaa. 

Olen avoimin mielin matkan suhteen ja tahdon unohtaa kaiken muun vähäksi aikaa ja nauttia siitä, että pääsen Suomesta hetkeksi pois. 

Lentokentällä

Saavuin juuri lentokentälle, ja teimme tiimin kanssa lähtöselvityksen ja saimme lippumme käsiin ja matka tavaratkin on jo laitettu lentokoneeseen. 

Menimme turvatarkastuksen ohi ja kaikki pääsi ensimmäisellä kerralla läpi, mutta tietenkin minun kohdallani hälyttimet alkoi piippaamaan ja kaikki matkatoverit alkoi minua heti rauhoittelemaan. 

Paula kysyy minulta vähänväliä, että onhan kaikki minulla hyvin ja tunnen oloni todella mukavaksi. 

Jatkoa matkastamme löydät blogiamme ja facebook sivuamme seuraamalla: Au mensa III- projekti

- Dimitri Lindgren

Kauan odotettu ja puhuttu Romanian matkamme lähestyy, lauantaina lennämme Helsinki-Vantaan lentokentältä Budapestiin, ja siitä sitten matkustamme autolla määränpäähämme. Elikkä me, Paula ja Dimitri, lähdemme tähän matkaan endustamaan Suomen romaninuoria, matka kestää kaksi viikkoa. Matkan tarkoitus on mennä tutustumaan paikallisiin romaneihin ja heidän oloihinsa. Matkaan on valmistauduttu huolella, olemme hankkineet passit ja rokotukset ym.

Itse olen aikaisemmin tehnyt yhden kolmen kuukauden harjoittelun Fidan kehitysyhteistyö-hankkeessa Bosnia & Hertsegovinassa, sekä muita lyhempiä matkoja Euroopassa lastentapahtumien ja leirin merkeissä. Tiedän etuudestaan, että kyseessä ei ole mikään luksusloma, vaan enemmänkin sopeutumista vähäisiin oloihin. Silti sydämestäni asti odotan innolla tätäkin matkaa. Romania on minulle uusi maa. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni sinne käymään.

Ajattelen, että me Suomen romanit olemme saaneet paljon hyvää elämäämme.  Toivon, että voimme olla hyviä esimerkkejä nuorista, joilla on koulutusta ja sekä myös omia unelmia!

Toivon, että seuraatte meidän reissua somessa, johon parhaamme mukaan päivitämme matkakertomuksia ja lisäämme valokuvia.

Facebook Au Mensa III

Instagram  @aumensa

hashtag #aumensa

-Paula Blomerus

Tämän viikon lauantaina, lennämme Budapestiin ja minua kyllä kieltämättä jännittää paljon. Tähän matkaan olen varautunut hyvin, mutta omasta mielestäni henkisesti ei voi ikinä varautua uusiin olosuhteisiin, asioihin tai ihmisiin, kun vain olemalla ja tutustumalla viettäen aikaa, rakentaen keskustelua.

Odotan matkalta todella paljon, ja toivon luovani kontakteja ja ystävyyttä paikallisiin romaneihin, etenkin nuoriin. Matkalla tahdon auttaa nuoria ja kaivaa heistä esille asioita, joista he pitävät ja tahdon selvittää heidän unelmiaan ja selviytymiskeinoja, kuinka he ovat kestäneet kaiken huonon kohtelun, joka heihin kohdistuu ja lisäksi kun he itse asuvat huonoissa olosuhteissa Euroopan yhtenä köyhimpinä asukkaina.

Silti olen iloinen ja kiitollinen, että saan asua kotimaassani SUOMESSA, vaikka täälläkin päivittäin saamme osaksemme huonoa ja syrjivää käytöstä, mutta en halua jäädä niiden alle, vaan tahdon nousta kaiken rasismin yläpuolelle ja näyttää omalla käytökselläni ja olemuksellani, että olen fiksumpi. Menen eteenpäin positiivisuudella, en jää uhriksi vaikka olisinkin siinä asemassa useasti kaikesta opiskelusta, työnteosta huolimatta. Nousen pystyyn ja vien loppuun, aloittamani urajuoksun.

Julkaisemme myöhemmin Blogissamme kuvia ja tekstejä matkalta

God Bless me and you!

-Dimitri Lindgren

Terveisiä Au Mensasta!

Hei kaikki neuvoston jäsenet ja muut lukijat! 

Olen Suomen Romaniyhdistyksen Au Mensa III-projektin uusi työntekijä ja sitä mukaa myös Romaninuorten neuvoston tukijäsen Kaisla. 😊 Ensimmäinen työviikko takana, ja täytyy kyllä sanoa, että todella mielenkiintoinen uusi maailma on avautunut. Olen saanut tutustua aivan upeisiin tyyppeihin jo ensimmäisinä päivinä ja työtiimi on huippu! Koitan parhaani mukaan perehtyä ja tutustua romanikulttuuriin kyselemällä, juttelemalla ja lukemalla. Antakaa anteeksi jos mokailen aluksi.

Olen koulutukseltani sosionomi ja ollut aiemmin töissä mm. monikulttuurisissa järjestöissä ja lastensuojelussa. Pidän erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja katson aina ensin ihmistä ihmisenä. Kohdatessani uusia ihmisiä pohdin, kuuntelen ja annan tilaa, ja arvostan myös kriittisiä keskusteluja, rohkeaa puhetta ja huumoria.

Muutama työkaveri ja kerholainen on kysynyt multa miksi halusin tänne töihin. Mua on aina kiinnostanut eri kulttuurit ja yhteiskunnalliset ilmiöt. Muistan olleeni lähes täysi-ikäinen kun ensimmäisen kerran havahduin siihen, että mulla ei ole yhtään romaniystävää enkä ollut päässyt olemaan romanien kanssa tekemisissä juuri koskaan. Mulla on kuitenkin aina ollut ystäviä eri kulttuurisista ja etnisistä taustoista, joten miten on mahdollista etten tuntenut yhtään romania? Siitä lähtien mulla on ollut kova halu tutustua ja ymmärtää sitä, miksi suomalaiset romanit ja kantaväestö elävät satojen vuosienkin jälkeen niin erillään ja ennakkoluuloja löytyy puolin ja toisin.

En ole koskaan kohdannut niin paljon kyseenalaistamista työpaikkaan liittyen kuin nyt kertoessani uudesta työstäni tutuille. Olen kuitenkin ollut töissä mielipiteitä jakavissa paikoissa aiemmin, kuten esimerkiksi vastaanottokeskuksessa pakolaiskriisin ja yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisen pahimpaan aikaan. Kommentit eivät ole olleet suoranaisen vihamielisiä, mutta ovat silti pitäneet sisällään ennakkoluuloisen asenteen ja pelkoa. Harva ennakkoluuloja levittävistä kuitenkaan oikeasti tuntee yhtäkään romania. On surullista miten normalisoituneita puheissa siirrettävät syrjivät asenteet romaniväestöä kohtaan ovat. Tämä kertoo siitä kuinka syvällä rakenteellinen rasismi suomalaisessa yhteiskunnassa on. Se osaltaan osoittaa kuinka tärkeää työtä tämä ja kaikki työ missä saamme enemmän romaninuorten ääntä kuuluviin ovat. Uskon, että esimerkiksi kulttuurituntemuksen kasvattamisella ja yhteistyön lisäämisellä voisimme purkaa paljon ennakkoluuloja. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta haluan uskoa, että muutosta tapahtuu. Haluan tehdä parhaani niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin romanien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja ennakkoluulojen kumoamiseksi. Ja ennen kaikkea haluan päästä tutustumaan teihin kaikkiin 😊

Näkemisiin!

Kaisla Kulmanen

Projektityöntekijä

Au Mensa III-projekti

Suomen Romaniyhdistys ry