Tiistai 31.10
PAHA OLLA
Tänään olimme taas Maciovan nimisessä kylässä, jossa olemme yöpyneet. Tässä samassa kylässä, tien päässä oli köyhin ja huonokuntoisin talo, jota olemme matkan aikana nähneet.
Tiimiimme kuuluu: Ale Lindgren (72), Maarit Valentin (42), Heidi Hagert (38), Allan Lindberg (44), Paula Blomerus (30) ja minä Dimitri Lindgren (20).
Ale, joka on tehnyt tätä aktiotyötä jo 24 vuotta sanoi: ettei ole koskaan nähnyt näin huonoa taloa, eikä näin huonosti voivia ihmisiä.
Minulle itselle nousi tunteet pintaan ja oli vaikea katsoa tämän talon asukkaita, koska itselleni tulee ajatus, että minulla asiat on Suomessa liiankin hyvin.
Kaikki omat ongelmani on muuttunut pieneksi tämän kahden viikon aikana.
Olemme työkaverini Paulan kanssa oppineet arvostamaan todella pieniäkin asioita, kuten lämminvesi, puhdaskoti ja ihmisoikeus, jota saamme pitää lain mukaisesti Suomessa.
Toivon, että jokainen Suomen romani pääsisi kokemaan tämän saman, koska tässä matkassa olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja nähnyt kuinka pienistäkin asioita voi olla joku ihminen maailmalla onnellinen.
Tänään myös olimme yhden kylän pastorin pojan syntymäpäivillä. Ostimme hänelle Kauko ohjattavan auton ja kun annoimme sen hänelle, niin hän innostui todella ja alkoi melkein itkemään.
Olemme vielä kaksi päivää Romaniassa ja torstaina lähdemme Budapestiin jossa olemme kaksi päivää. Lauantaina matkaamme kotimaahan Suomeen!
God bless you!
- Dimitri Lindgren
tiistai 31. lokakuuta 2017
maanantai 30. lokakuuta 2017
Romaninuorten päivä 2017
![]() |
Tapahtumassa oli paljon huikeita lauluesityksiä |
Osallistuin eilen Romaninuorten päivään Karatalolla
Espoossa. Paikalla oli paljon Kaaleita ja tilaisuus oli onnistunut. Ohjelmassa
oli hienoja lauluesityksiä, työpajoja ja hyvää ruokaa. Tilassa oli erilaisia
kentän toimijoita esittelemässä palveluitaan ja työelämään tai koulutukeen
hakeutumisen mahdollisuuksia.
![]() | |
Romaninuorten terveisiä työnantajille |
Tunnelma oli mielestäni rento ja tapahtumaan oli helppo
mennä mukaan myös kaajeena. Kävin Allianssin vihapuhetyöpajassa, missä käytiin
läpi vihapuheen tai syrjinnän muotoja ja opeteltiin tunnistamaan sitä arjessa.
Esimerkkejä tuotiin esiin niin nettikirjoituksista kuin arjen tilanteista
esimerkiksi julkisissa tiloissa. Työpajassa käytiin myös konkreettisia keinoja
eri tilanteisiin puuttumiseen, minkä koin erittäin hyvänä ja hyödyllisenä. Lisää
tätä!
![]() |
Allianssin järjesti vihapuheen torjuntaa käsittelevän työpajan |
![]() |
Allianssin vihapuhetyöpajankouluttaja |
![]() | |
Vihapuhetyöpajan antia: listalla erilaisia auttavia tahoja jos kohtaa tai näkee syrjintää tai vihapuhetta |
Romaninuorten päivä kerää palautetta tapahtumasta, käypä kirjoittamassa mielipiteesi jos olit paikalla. Ensi vuoden tapahtumaa varten pääsee myös jo kertomaan ideoitaan! :)
<3: Kaisla Au Mensasta
torstai 26. lokakuuta 2017
Ensimmäset päivät vierinyt nopeasti on ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin. Meidät on otettu hyvin vastaan. Olemme saaneet uusia ystäviä, on ollut ihanaa tutustua paikallisiin nuoriin. Olemme Mackiovassa, lähellä paikkaa Arad kuitenkin maaseudulla. Romanikylässä, asuu noin 200 henkilöä. Täällä on nähtävissä hyvää yhteishenkeä. Meillä ei olo täydellistä yhteistä kieltä mutta, ihmeellisesti yhteys on löytynyt näiden ihmisten ja meidän välillä.
Me olemme yöpyneet seurakuntasalissa, ei valittamista, Olemme kaikin puolin tyytyväisiä. Vaikka puitteet eivät ole samat kuin koti Suomessa, tänne on kuitenkin lähdetty hyvällä asenteella. Tietäen että, täällä olosuhteet ovat toiset. Köyhyydestä huolimatta meille on osoitettu runsaasti vieraanvaraisauutta. Perheet ovat laittaneet parasta pöytään ja pyytäneet meitä syömään heidän luokse.
Tunnelma romanikodeissa on lämmin, kamina lämittää yhtä huonetta. Ruokapöydän ympärillä on kutsut vieraat sekä talon isäntä sekä pojat, talon emäntä on valmistanut maistuvaa kotiruokaa ja tarjoilee sitä ilolla meille. Olen iloinen tästä yhteydestä - Paula Blomerus.
Olen todella iloinen, että sain mahdollisuuden tutustua erimaan romaneihin. Aluksi mietin, että mitä tästäkin matkasta tulee, kun ei ole yhteistä kieltä. tämän viikon aikana olen kumminkin joutunut käyttämään Englannin, Espanjan ja Romani kielen taitojani.
kohdatessani romaneita ja muita maan asukkaita olen kumminkin löytänyt yhteisin sävelen. On ollut ilo musisoida paikallisten nuorien kanssa ja olen kertonut omasta työstäni mitä kaikkea teen Suomessa Romaneiden hyväksi, etenkin nuorten.
Tiimi jonka kanssa olemme Paulan kanssa matkalla on todella uskomattoman täydellinen. Myös meidän välille on kasvanut hyvä ymmärys toisiamme kohtaan ja huumorintaju.
Suomessa meillä Romaneilla on mahdollisuuksia moniin asioihin ja voimme saada tukea, apua ja auttavia ihmisiä rinnallemme joiden kautta toteuttaa omia unelmia ja haaveita.
Rehellisesti sanottuna, olen todella surullinen ja paikallisten romaneiden kohtalo saa minut alakuloiseksi, mutta silti sytyttää minussa toivoa. Haluan jatkaa työtäni Suomessa ja kertoa kuinka tärkeää on meidän opiskella korkeakouluihin ja hankkia työtä.
Haluan myös auttaa paikallisia romaneita ja haaveenani on rakentaa jonkinlainen toiminta keskus nuorille ja lapsille.
- Dimitri Lindgren
maanantai 23. lokakuuta 2017
Ajatuksen voimalla
Ateneum
Viimeisin viikko on ollut mielenkiintoinen ja herättänyt
paljon ajatuksia. Hauskoja hetkiä on ollut myös paljon! 😊
Viime torstaina olimme työporukalla Ateneumin taidemuseossa
tunneväri-työpajassa. Työpaja kesti päälle pari tuntia ja ryhmässä oli noin 15
henkeä. Työpajasta oli kullakin hiukan erilaisia odotuksia, mutta luulen, että
kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Kiersimme aluksi Ateneumia ja tehtävänä oli
mm. kuvailla silmät kiinni-olevalle parille jokin maalauksista. Näin
herättelimme mielikuvitusta ja opettelimme kuvailemaan. Tämä tehtävä soveltui
myös näkövammaisille
ja työpajassa oli hienosti otettu erilaiset rajoitteet, lähtökohdat
ja tavat kokea taidetta huomioon.
Kävimme läpi tunnevärejä ja tunnesalkku-menetelmää, jossa
maalauksen elementtejä konkretisoidaan niin, että niitä voi käsin kosketella.
Esimerkkinä toimi maalauksissa olevat esineet, joita vastaavaa sai pitää samaan
aikaan kädessä kun katsoi teosta. Työpajan pääasiallinen ja omasta mielestä paras anti oli se
kun pääsi itse maalaamaan. Teimme jokainen oman teoksen, jonka aiheena oli
”omakuva maisemana”. Sen sai maalata paperille tai pleksi-lasille, josta näkyy
myös teoksen taaimmaiselle puolelle. Kuvissa tunnelmia ja esimerkkejä
Romaniyhdistyksen porukan minäkuvista 😊
![]() |
Riitta ja Paula työstämässä minäkuvia |
![]() |
Dimitrin teos |
![]() |
Koko ryhmän taideteokset |
![]() |
Dimitri kuuntelee, kun Kaisla kuvailee maalausta ryhmälle. |
Saamelaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta
Kävin kuuntelemassa saamelaispolitiikkaa
ihmisoikeusnäkökulmasta- paneelikeskustelua edellisperjantaina Kaisatalon
Kirja&Kahvi-tilassa. Ajattelin sen olevan paitsi mielenkiintoista ja tärkeä
aihe – niin myös hyödyllistä romanityön kannalta. Tavoitteeni oli löytää uusia
näkökulmia ja ideoita vähemmistöryhmien aseman parantamiseen suomalaisessa
yhteiskunnassa. Toiveeni oli, että saisin paneelista esimerkiksi konkreettisia
ideoita mitä voisi toteuttaa myös romanikentällä.
Tavoitteeni kyllä toteutui, sillä ajatuksia ja ideoita
heräsi paljonkin. Jotenkin täytyisi saada lisää yhteiskunnallista näkyvyyttä! Yksi uusi esimerkki romanikentän näkyvyydestä ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun romaneiden osallisuus- hankkeen 12-osainen videosarja. Videot olivat minusta
hienoja ja vaikuttavia! Henkilökohtaiset tarinat luovat samaistuttavan tunnelman. Vastaavanlaisille kampanjoille olisi varmasti tarvetta
enemmänkin. Tässä linkki videosarjaan: https://www.youtube.com/watch?v=r8GyNpYz-NE
Saamelaisnuorten aktivismi ja artivismi (kts. esim.
Suohpanterror) on mielestäni esimerkillistä. Ihailen heidän räväkkyyttään ja rohkeutta ravistella yhteikunnallisia rakenteita. Alktivismi ja yhteiskunnallinen taide ovat voimakkaita vaikuttamisen keinoja. Voisimmeko me ottaa siitä jollain tavalla mallia – tietenkin jollakin romanikulttuuriin sopivalla tavalla ja romaniväestön
tarpeista käsin? Miten saisimme herätettyä valtaväestön ihmisiä ajattelemaan ja
kyseenalaistamaan omia ennakkoasenteitaan romaniväestöä kohtaan? Yhteiskunnallinen taide on parhaimmillaan provoisoivaa ja herättää ajatuksia ja keskustelua. Me jäämme Au mensassa jatkamaan pohdintaa siitä minkälaiselle ennakkoluuloja rikkovalle kampanjalle olisi tarvetta - teidän kaikkien ideat ovat myös erittäin tervetulleita!
Suomi 100 - vaiennetut historiat
Kävin vielä sisvistämässä itseäni Suomi 100-vaiennetut historiat paneelikeskustelussa, jossa keskustelijoina olivat Petra Laiti, Päivi Majaniemi ja Leif Hagert. Keskustelua moderoi Michaela Moua. Suomi 100-vuoden
kunniaksi Antirasistinen Foorumi tarjosi mahdollisuuden kuulla ja oppia
romanien ja saamelaisten vaiennetuista historioista Suomessa. Saamelaisten ja
romanien näkökulmasta itsenäisyyden historia näyttää kovin erilaiselta kuin
yläasteen oppimateriaaleissa. Siihen kuuluu ”suomalaiseksi” pakottamista,
syrjintää ja oikeuksien polkemista. Paneelissa käsiteltiin sitä, mihin
historiattomuus on johtanut ja millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikki
olisi helpompaa, jos vain ”alkaisit suomalaiseksi”.
Paneelikeskustelu oli koskettava
ja tunnelma herkkä. Sain kuulla paljon raastavia kokemuksia syrjinnästä ja
ymmärsin entistä paremmin miten kauan ja paljon yhteiskuntamme on syrjinyt romaneita ja saamelaisia. Minulle
oli avaavaa kuulla konkreettisista vallankäytön ja syrjinnän keinoista, mitkä
näkyvät yhteiskunnassamme koululaitoksesta lähtien mm. poissulkemisena ja
vaientamisena. Keskustelu antoi uusia näkökulmia ja pisti ajattelemaan myös
omaa osuuttaan rakenteiden ylläpitäjänä. Muutos lähtee ajattelun voimasta. Asenteiden muutoksella teemme rakenteiden muutoksia. Pidetään
yhdessä näistä asioista ääntä!
Kaisla Kulmanen
Au Mensa III-projekti
lauantai 21. lokakuuta 2017
Matka alkaa
Lähdin juuri kotoa kohti lentokenttää ja jännitys vaan kasvaa.
Olen avoimin mielin matkan suhteen ja tahdon unohtaa kaiken muun vähäksi aikaa ja nauttia siitä, että pääsen Suomesta hetkeksi pois.
Lentokentällä
Saavuin juuri lentokentälle, ja teimme tiimin kanssa lähtöselvityksen ja saimme lippumme käsiin ja matka tavaratkin on jo laitettu lentokoneeseen.
Menimme turvatarkastuksen ohi ja kaikki pääsi ensimmäisellä kerralla läpi, mutta tietenkin minun kohdallani hälyttimet alkoi piippaamaan ja kaikki matkatoverit alkoi minua heti rauhoittelemaan.
Paula kysyy minulta vähänväliä, että onhan kaikki minulla hyvin ja tunnen oloni todella mukavaksi.
Jatkoa matkastamme löydät blogiamme ja facebook sivuamme seuraamalla: Au mensa III- projekti
- Dimitri Lindgren
maanantai 16. lokakuuta 2017
Kauan odotettu ja puhuttu Romanian matkamme lähestyy,
lauantaina lennämme Helsinki-Vantaan lentokentältä Budapestiin, ja siitä sitten
matkustamme autolla määränpäähämme. Elikkä me, Paula ja Dimitri, lähdemme tähän
matkaan endustamaan Suomen romaninuoria, matka kestää kaksi viikkoa. Matkan
tarkoitus on mennä tutustumaan paikallisiin romaneihin ja heidän oloihinsa.
Matkaan on valmistauduttu huolella, olemme hankkineet passit ja rokotukset ym.
Itse olen aikaisemmin tehnyt yhden kolmen kuukauden
harjoittelun Fidan kehitysyhteistyö-hankkeessa Bosnia & Hertsegovinassa,
sekä muita lyhempiä matkoja Euroopassa lastentapahtumien ja leirin merkeissä. Tiedän
etuudestaan, että kyseessä ei ole mikään luksusloma, vaan enemmänkin
sopeutumista vähäisiin oloihin. Silti sydämestäni asti odotan innolla tätäkin
matkaa. Romania on minulle uusi maa. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni sinne
käymään.
Ajattelen, että me Suomen romanit olemme saaneet paljon
hyvää elämäämme. Toivon, että voimme
olla hyviä esimerkkejä nuorista, joilla on koulutusta ja sekä myös omia
unelmia!
Toivon, että seuraatte meidän reissua somessa, johon
parhaamme mukaan päivitämme matkakertomuksia ja lisäämme valokuvia.
Facebook Au Mensa III
Instagram
@aumensa
hashtag #aumensa
-Paula Blomerus
Tämän viikon lauantaina, lennämme
Budapestiin ja minua kyllä kieltämättä jännittää paljon. Tähän matkaan olen
varautunut hyvin, mutta omasta mielestäni henkisesti ei voi ikinä varautua
uusiin olosuhteisiin, asioihin tai ihmisiin, kun vain olemalla ja tutustumalla
viettäen aikaa, rakentaen keskustelua.
Odotan matkalta todella paljon,
ja toivon luovani kontakteja ja ystävyyttä paikallisiin romaneihin, etenkin
nuoriin. Matkalla tahdon auttaa nuoria ja kaivaa heistä esille asioita, joista
he pitävät ja tahdon selvittää heidän unelmiaan ja selviytymiskeinoja, kuinka
he ovat kestäneet kaiken huonon kohtelun, joka heihin kohdistuu ja lisäksi kun
he itse asuvat huonoissa olosuhteissa Euroopan yhtenä köyhimpinä asukkaina.
Silti olen iloinen ja
kiitollinen, että saan asua kotimaassani SUOMESSA, vaikka täälläkin päivittäin
saamme osaksemme huonoa ja syrjivää käytöstä, mutta en halua jäädä niiden alle,
vaan tahdon nousta kaiken rasismin yläpuolelle ja näyttää omalla käytökselläni
ja olemuksellani, että olen fiksumpi. Menen eteenpäin positiivisuudella, en jää
uhriksi vaikka olisinkin siinä asemassa useasti kaikesta opiskelusta,
työnteosta huolimatta. Nousen pystyyn ja vien loppuun, aloittamani urajuoksun.
Julkaisemme myöhemmin Blogissamme
kuvia ja tekstejä matkalta
God Bless me and you!
-Dimitri Lindgren
maanantai 9. lokakuuta 2017
Terveisiä Au Mensasta!
Hei kaikki neuvoston jäsenet ja muut lukijat!
Olen Suomen
Romaniyhdistyksen Au Mensa III-projektin uusi työntekijä ja sitä mukaa myös
Romaninuorten neuvoston tukijäsen Kaisla. 😊 Ensimmäinen työviikko takana, ja täytyy
kyllä sanoa, että todella mielenkiintoinen uusi maailma on avautunut. Olen
saanut tutustua aivan upeisiin tyyppeihin jo ensimmäisinä päivinä ja työtiimi
on huippu! Koitan parhaani mukaan perehtyä ja tutustua romanikulttuuriin
kyselemällä, juttelemalla ja lukemalla. Antakaa anteeksi jos mokailen aluksi.
Olen koulutukseltani sosionomi ja ollut aiemmin töissä mm.
monikulttuurisissa järjestöissä ja lastensuojelussa. Pidän erilaisten ihmisten
kohtaamisesta ja katson aina ensin ihmistä ihmisenä. Kohdatessani uusia ihmisiä
pohdin, kuuntelen ja annan tilaa, ja arvostan myös kriittisiä keskusteluja, rohkeaa
puhetta ja huumoria.
Muutama työkaveri ja kerholainen on kysynyt multa miksi
halusin tänne töihin. Mua on aina kiinnostanut eri kulttuurit ja
yhteiskunnalliset ilmiöt. Muistan olleeni lähes täysi-ikäinen kun ensimmäisen
kerran havahduin siihen, että mulla ei ole yhtään romaniystävää enkä ollut
päässyt olemaan romanien kanssa tekemisissä juuri koskaan. Mulla on kuitenkin
aina ollut ystäviä eri kulttuurisista ja etnisistä taustoista, joten miten on
mahdollista etten tuntenut yhtään romania? Siitä lähtien mulla on ollut kova
halu tutustua ja ymmärtää sitä, miksi suomalaiset romanit ja kantaväestö elävät
satojen vuosienkin jälkeen niin erillään ja ennakkoluuloja löytyy puolin ja
toisin.
En ole koskaan kohdannut niin paljon kyseenalaistamista
työpaikkaan liittyen kuin nyt kertoessani uudesta työstäni tutuille. Olen
kuitenkin ollut töissä mielipiteitä jakavissa paikoissa aiemmin, kuten
esimerkiksi vastaanottokeskuksessa pakolaiskriisin ja yhteiskunnallisen
keskustelun kärjistymisen pahimpaan aikaan. Kommentit eivät ole olleet
suoranaisen vihamielisiä, mutta ovat silti pitäneet sisällään ennakkoluuloisen
asenteen ja pelkoa. Harva ennakkoluuloja levittävistä kuitenkaan oikeasti
tuntee yhtäkään romania. On surullista miten normalisoituneita puheissa
siirrettävät syrjivät asenteet romaniväestöä kohtaan ovat. Tämä kertoo siitä
kuinka syvällä rakenteellinen rasismi suomalaisessa yhteiskunnassa on. Se
osaltaan osoittaa kuinka tärkeää työtä tämä ja kaikki työ missä saamme enemmän
romaninuorten ääntä kuuluviin ovat. Uskon, että esimerkiksi
kulttuurituntemuksen kasvattamisella ja yhteistyön lisäämisellä voisimme purkaa
paljon ennakkoluuloja. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta haluan uskoa, että
muutosta tapahtuu. Haluan tehdä parhaani niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin
romanien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja ennakkoluulojen
kumoamiseksi. Ja ennen kaikkea haluan päästä tutustumaan teihin kaikkiin 😊
Kaisla Kulmanen
Projektityöntekijä
Au Mensa III-projekti
Suomen Romaniyhdistys ry
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Harjoittelijan esittely osa 2
Hei! Olen Aila Åkerlund 26v. Olen työharjoittelijana Au mensassa.Olen ollut työharjoittelijana monissa eri paikoissa ja katsellut mikä olisi...

-
”Nuori romani, luotatko poliisiin?” – Suomen romaninuorten kokemuksia kohtaamisesta poliisin kanssa Kaisla Kulmanen 2018 Suomen Roman...
-
Hei, Olen Anselika Salojensaari 26-vuotias. Muutin Kurikasta Vantaalle vuodenvaihteessa lasteni kanssa. Minulla on 4 ja 6 vuotiaat lapset....
-
Moikka! Minun nimeni on Jasna Mieskoski ja aloitin tällä viikolla täällä Suomen Romaniyhdistyksessä työt. Tulen päivittelemään blogia, tek...