Terveisiä Au Mensasta!

Hei kaikki neuvoston jäsenet ja muut lukijat! 

Olen Suomen Romaniyhdistyksen Au Mensa III-projektin uusi työntekijä ja sitä mukaa myös Romaninuorten neuvoston tukijäsen Kaisla. 😊 Ensimmäinen työviikko takana, ja täytyy kyllä sanoa, että todella mielenkiintoinen uusi maailma on avautunut. Olen saanut tutustua aivan upeisiin tyyppeihin jo ensimmäisinä päivinä ja työtiimi on huippu! Koitan parhaani mukaan perehtyä ja tutustua romanikulttuuriin kyselemällä, juttelemalla ja lukemalla. Antakaa anteeksi jos mokailen aluksi.

Olen koulutukseltani sosionomi ja ollut aiemmin töissä mm. monikulttuurisissa järjestöissä ja lastensuojelussa. Pidän erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja katson aina ensin ihmistä ihmisenä. Kohdatessani uusia ihmisiä pohdin, kuuntelen ja annan tilaa, ja arvostan myös kriittisiä keskusteluja, rohkeaa puhetta ja huumoria.

Muutama työkaveri ja kerholainen on kysynyt multa miksi halusin tänne töihin. Mua on aina kiinnostanut eri kulttuurit ja yhteiskunnalliset ilmiöt. Muistan olleeni lähes täysi-ikäinen kun ensimmäisen kerran havahduin siihen, että mulla ei ole yhtään romaniystävää enkä ollut päässyt olemaan romanien kanssa tekemisissä juuri koskaan. Mulla on kuitenkin aina ollut ystäviä eri kulttuurisista ja etnisistä taustoista, joten miten on mahdollista etten tuntenut yhtään romania? Siitä lähtien mulla on ollut kova halu tutustua ja ymmärtää sitä, miksi suomalaiset romanit ja kantaväestö elävät satojen vuosienkin jälkeen niin erillään ja ennakkoluuloja löytyy puolin ja toisin.

En ole koskaan kohdannut niin paljon kyseenalaistamista työpaikkaan liittyen kuin nyt kertoessani uudesta työstäni tutuille. Olen kuitenkin ollut töissä mielipiteitä jakavissa paikoissa aiemmin, kuten esimerkiksi vastaanottokeskuksessa pakolaiskriisin ja yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisen pahimpaan aikaan. Kommentit eivät ole olleet suoranaisen vihamielisiä, mutta ovat silti pitäneet sisällään ennakkoluuloisen asenteen ja pelkoa. Harva ennakkoluuloja levittävistä kuitenkaan oikeasti tuntee yhtäkään romania. On surullista miten normalisoituneita puheissa siirrettävät syrjivät asenteet romaniväestöä kohtaan ovat. Tämä kertoo siitä kuinka syvällä rakenteellinen rasismi suomalaisessa yhteiskunnassa on. Se osaltaan osoittaa kuinka tärkeää työtä tämä ja kaikki työ missä saamme enemmän romaninuorten ääntä kuuluviin ovat. Uskon, että esimerkiksi kulttuurituntemuksen kasvattamisella ja yhteistyön lisäämisellä voisimme purkaa paljon ennakkoluuloja. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta haluan uskoa, että muutosta tapahtuu. Haluan tehdä parhaani niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin romanien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja ennakkoluulojen kumoamiseksi. Ja ennen kaikkea haluan päästä tutustumaan teihin kaikkiin 😊

Näkemisiin!

Kaisla Kulmanen

Projektityöntekijä

Au Mensa III-projekti

Suomen Romaniyhdistys ry