Ajatuksen voimalla

Ateneum

Viimeisin viikko on ollut mielenkiintoinen ja herättänyt paljon ajatuksia. Hauskoja hetkiä on ollut myös paljon! 😊 Viime torstaina olimme työporukalla Ateneumin taidemuseossa tunneväri-työpajassa. Työpaja kesti päälle pari tuntia ja ryhmässä oli noin 15 henkeä. Työpajasta oli kullakin hiukan erilaisia odotuksia, mutta luulen, että kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Kiersimme aluksi Ateneumia ja tehtävänä oli mm. kuvailla silmät kiinni-olevalle parille jokin maalauksista. Näin herättelimme mielikuvitusta ja opettelimme kuvailemaan. Tämä tehtävä soveltui myös näkövammaisille

 ja työpajassa oli hienosti otettu erilaiset rajoitteet, lähtökohdat ja tavat kokea taidetta huomioon.

Kävimme läpi tunnevärejä ja tunnesalkku-menetelmää, jossa maalauksen elementtejä konkretisoidaan niin, että niitä voi käsin kosketella. Esimerkkinä toimi maalauksissa olevat esineet, joita vastaavaa sai pitää samaan aikaan kädessä kun katsoi teosta. Työpajan pääasiallinen ja omasta mielestä paras anti oli se kun pääsi itse maalaamaan. Teimme jokainen oman teoksen, jonka aiheena oli ”omakuva maisemana”. Sen sai maalata paperille tai pleksi-lasille, josta näkyy myös teoksen taaimmaiselle puolelle. Kuvissa tunnelmia ja esimerkkejä Romaniyhdistyksen porukan minäkuvista 😊

Riitta ja Paula työstämässä minäkuvia

Dimitrin teos

Koko ryhmän taideteokset

Dimitri kuuntelee, kun Kaisla kuvailee maalausta ryhmälle.

Saamelaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta

Kävin kuuntelemassa saamelaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta- paneelikeskustelua edellisperjantaina Kaisatalon Kirja&Kahvi-tilassa. Ajattelin sen olevan paitsi mielenkiintoista ja tärkeä aihe – niin myös hyödyllistä romanityön kannalta. Tavoitteeni oli löytää uusia näkökulmia ja ideoita vähemmistöryhmien aseman parantamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Toiveeni oli, että saisin paneelista esimerkiksi konkreettisia ideoita mitä voisi toteuttaa myös romanikentällä.

Tavoitteeni kyllä toteutui, sillä ajatuksia ja ideoita heräsi paljonkin. Jotenkin täytyisi saada lisää yhteiskunnallista näkyvyyttä! Yksi uusi esimerkki romanikentän näkyvyydestä ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun romaneiden osallisuus- hankkeen 12-osainen videosarja. Videot olivat minusta hienoja ja vaikuttavia! Henkilökohtaiset tarinat luovat samaistuttavan tunnelman. Vastaavanlaisille kampanjoille olisi varmasti tarvetta enemmänkin. Tässä linkki videosarjaan: https://www.youtube.com/watch?v=r8GyNpYz-NE

Saamelaisnuorten aktivismi ja artivismi (kts. esim. Suohpanterror) on mielestäni esimerkillistä. Ihailen heidän räväkkyyttään ja rohkeutta ravistella yhteikunnallisia rakenteita. Alktivismi ja yhteiskunnallinen taide ovat voimakkaita vaikuttamisen keinoja. Voisimmeko me ottaa siitä jollain tavalla mallia – tietenkin jollakin romanikulttuuriin sopivalla tavalla ja romaniväestön tarpeista käsin? Miten saisimme herätettyä valtaväestön ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omia ennakkoasenteitaan romaniväestöä kohtaan? Yhteiskunnallinen taide on parhaimmillaan provoisoivaa ja herättää ajatuksia ja keskustelua. Me jäämme Au mensassa jatkamaan pohdintaa siitä minkälaiselle ennakkoluuloja rikkovalle kampanjalle olisi tarvetta - teidän kaikkien ideat ovat myös erittäin tervetulleita!

Suomi 100 - vaiennetut historiat

Kävin vielä sisvistämässä itseäni Suomi 100-vaiennetut historiat paneelikeskustelussa, jossa keskustelijoina olivat Petra Laiti, Päivi Majaniemi ja Leif Hagert. Keskustelua moderoi Michaela Moua. Suomi 100-vuoden kunniaksi Antirasistinen Foorumi tarjosi mahdollisuuden kuulla ja oppia romanien ja saamelaisten vaiennetuista historioista Suomessa. Saamelaisten ja romanien näkökulmasta itsenäisyyden historia näyttää kovin erilaiselta kuin yläasteen oppimateriaaleissa. Siihen kuuluu ”suomalaiseksi” pakottamista, syrjintää ja oikeuksien polkemista. Paneelissa käsiteltiin sitä, mihin historiattomuus on johtanut ja millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikki olisi helpompaa, jos vain ”alkaisit suomalaiseksi”. 

Paneelikeskustelu oli koskettava ja tunnelma herkkä. Sain kuulla paljon raastavia kokemuksia syrjinnästä ja ymmärsin entistä paremmin miten kauan ja paljon yhteiskuntamme on syrjinyt romaneita ja saamelaisia. Minulle oli avaavaa kuulla konkreettisista vallankäytön ja syrjinnän keinoista, mitkä näkyvät yhteiskunnassamme koululaitoksesta lähtien mm. poissulkemisena ja vaientamisena. Keskustelu antoi uusia näkökulmia ja pisti ajattelemaan myös omaa osuuttaan rakenteiden ylläpitäjänä. Muutos lähtee ajattelun voimasta. Asenteiden muutoksella teemme rakenteiden muutoksia. Pidetään yhdessä näistä asioista ääntä!

Kaisla Kulmanen

Au Mensa III-projekti