Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaa-aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaa-aika. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. joulukuuta 2018

Uusivuosi


Vuosi 2018 tekee loppuaan,
uusivuosi tuo paljon uusia tuulia, kivoja juttuja ja
Youtube-kanavan Au mensalle! Au mensa IV projekti alkoi syksyllä ja jatkuu tulevanakin vuonna.

Paljon on tapahtunut vuonna 2018. Olemme tehneet paljon kouluvierailuja, kyselyjä,
osallistunut tapahtumiin sekä järjestetty tapahtumia, vietetty aikaa hyvien tyyppien
(teidän romaninuoret) kanssa ja tutustunut uusiin ihmisiin.
Isojakin asioita on tapahtunut, poliisikysely, mikä on huippua että siihen saimme niin
paljon vastauksia ja tehtyä kattavan raportin.
Yhteistyö R3 romaninuorten kerhon kanssa on ollut hyvä lisä toimintaamme,
yhteistyö myös Polamk:in (Poliisiammattikorkeakoulun) kanssa mm. learning cafe menetelmä
muiden vähemmistöjen kanssa n. 3-4 krt vuodessa.

Työntekijät ovat vaihtuneet, hyvistä tyypeistä toisiin hyviin tyyppeihin, Au mensa IV projektissa
aloitti Jasna ja Suomen Romaniyhdistyksen vanhustyöntekijä jäi näin vuoden lopuksi eläkkeelle ja
saamme siihen hommaan Sanna-Marin aivan pian.
Tämä vuosi on ollut jännittävä, mielenkiintoinen, avartava ja kaikkea muuta!

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Toivoo, Jasna :)




maanantai 3. joulukuuta 2018

Marraskuun kyselyn tulokset

Marraskuun kyselyn aiheena oli harrastukset ja vapaa-aika. Mitä te haluaisitte tehdä ja harrastaa. Tässä tiivistelmä vastauksista.

Suurin osa vastaajista oli nuoria naisia, aika lailla ikähaarukalla 13-29 vuotta. Vastauksia tuli ympäri Suomea, suurin osa kuitenkin Helsingistä ja Vantaalta.
Moni vastasi ettei oikein harrasta mitään vapaa-ajallaan, kavereiden kanssa hengailu sekä musiikkiharrastus vaikuttivat sellaisilta mitä tähän kyselyyn vastanneet eniten harrastivat vapaa-ajallaan.

Kysyimme myös mitä haluaisitte harrastaa ja tehdä, millaisiin tapahtumiin olisi kiinnostusta osallistua. Eniten vastauksia tuli musiikkitapahtumiin, liikuntaharrastuksiin ja taiteeseen (valokuvaus yhtenä taiteenlajina sekä elokuvien katsominen).
Osalla oli halua myös itse olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä tapahtumia, musiikin parissa sekä päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Leirejä toivottiin ja kielikerhoja (romanikielen opetusta).

Yli 70% vastaajista koki ettei heidän paikkakunnallaan järjestetä tarpeeksi tapahtumia romaninuorille. Eniten tapahtumista ja muusta vastaajat kuulevat Facebookista, muusta sosiaalisesta mediasta, kavereilta sekä perheeltä.

Kiitos jokaiselle joka vastasi, olkaa kuulolla joulukuun kyselyä varten, jokainen vastaus on tärkeä ja näin pääsemme tekemään enemmän nuorten eteen asioita, niin tapahtumia kuin yhteiskunnallisia asioita. Oikein onnellista joulun odotusta ja toivottavasti maahan sataisi lunta niin tulisi valkea kaunis joulu meille koko Suomeen. 


Terveisin, Jasna (jasna.aumensa@gmail.com) 😊

torstai 29. marraskuuta 2018

Carmenin syyskuulumisia

Marraskuun kuulumisia

Saavutamme joulukuuta huimalla vauhdilla, onneksi. Marraskuun kylmyys ja pimeys rupeavat jo hieman käymään raskaaksi. Flunssat ja muut pöpöt ovat olleet riesanani, mutta nyt niistä on selvitty (toivottavasti). Olen syksyn ajan sairastellut enemmän ja vähemmän, alkaa jo puuduttaa.
Syksy on pitkä ja paljon on tapahtunut. 
Opinnot ovat alkaneet kunnolla, vierailimme Bulgariassa, olemme osallistuneet moneen seminaariin, neuvostoa ollaan uusimassa ja olen oppinut lyhyessä ajassa paljon.

Tänäänkin mietin, miksi asun paikassa, jossa on kylmää, pimeää, sataa lunta, vettä ja räntää. Pakkanen sattuu naamaan. Ajattelen usein miksi en vain muuta johonkin lämpimään. Olisiko minusta siihen? Kävelen kadulla ja sataa vettä, helmat ovat litimärät. 
Tänään on muutenkin ollut niin huono päivä. Mitäs jos ottaisin äkkilähdön johonkin lämpimään ja palaisin vasta kesällä. Jospa vain työ, koulu ja budjetti antaisi myöten.

Työ- ja koulustressi painaa päälle. Näyttösuunnitelmien teko pitäisi aloittaa. Töissä on paljon keskeneräisiä asioita, miten selviän kaikesta?
Onko minulla oikeus tuntea alakuloisuutta ja stressiä? Kun valitan ongelmistani, saan usein vastaukseksi ''Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on'' tai ''Älä valita''. Tosi asia on se, että kaikista meistä joskus tuntuu tältä ja syytän siitä marraskuuta. Vuoden pisin kuukausi heti tammikuun jälkeen.
Tähän aikaan vuodesta haluaisin vain pysyä kotona ja katsoa Netflixiä. 
Istua sohvalla teekuppi kädessä. Vihaan syksyä ja talvea ja katseeni kiinnittyy vain tulevan kevään odottamiseen. 
Onneksi on joulu ja uusivuosi, ne kyllä piristävät kaiken tämän keskellä.
Jouluna saa onneksi nollattua itsensä. Tämä joulu tulee kyllä olemaan erilainen kuin muut, lähden jouluksi Bulgariaan. Odotan innolla tulevaa matkaa, vaikka olenkin ensi kertaa muualla kuin kotona.
Tuleva matka antaa voimaa ja kannustaa minua tekemään töitä. Vaikka jännitän tulevia näyttöjä, uskon että tulen suoriutumaan hyvin eväillä, joita olen saanut koulusta. Meillä on koulussa mahtava ryhmä oppisopimusopiskelijoita ja osaavat opettajat. 
Lähiopetus päivät Järvenpään seurankuntaopistolla ovat olleet hauskoja ja antoisia. On hieman ikävää, että ne ovat vain kerran kuussa ja kestävät korkeintaan kolme päivää.

Keväällä olemme saaneet jo Au mensa IV:n hyvin vauhtiin, kokemistamme pienistä takaiskuista huolimatta. Kaislan lähtö oli pieni hidaste, mutta olemme saaneet Kaislalle hyvän seuraajan Jasnan.

Alkuviikosta olimme Jasnan kanssa Käpylän yhtenäiskoulussa pitämässä luentoja alakoulu ikäisille. En ole aikaisemmin pitänyt luentoja niin nuorille ja aluksi oli hieman haastavaa puhua asioista niin, että he ymmärtävät. Onnistuimme kuitenkin hyvin ja oli mukava tavata koululaisia.
Luennot ovat yksi parhaista asioista työssäni ja mielelläni pitäisin useammin niitä. On tärkeää, että kerromme kulttuuristamme valtaväestölle. Tämä on yksi keino murtaa ennakkoluuloja romaneita kohtaan.

Toivotan kaikille teille ilosta tulevaa talvea ja sinnikkyyttä kevään odottamiseen.
-Carmen

Matkalla yhdessä


Matkalla yhdessä


02.10.2018 Saavuimme Bulgariaan Burgasin lentokentälle. Meitä oli viiden nuoren ryhmä Natasha Roth, Dimitri Lindgren, Emma Hedman, Janita Roth ja minä. Päästyämme ulos koneesta, matkanvetäjämme Seppo Lindgren oli meitä vastassa ja matkustimme Sredetsin kylään. Sredetsissä Sepolla oli oma asunto, jossa yövyimme matkamme ajan. Alkuun tuntui hieman hämmentyneeltä, nähtyäni lukuiset kulku kissat ja koirat. Epäjärjestys ja likaisuus kaduilla oli outoa verrattuna suomeen.

Pari päivää menikin katsellessa, että mihin astun ja mihin kosken, sen jälkeen en enää välittänyt. Saimme tutustua paikallisiin romaneihin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka ihmisillä oli huonot olot voin sanoa, että heiltä löytyi elämän iloa ja myönteistä asennetta enemmän, kuin meiltä.

Bulgariassa toimii paikallinen romaniyhdistys Izvor Na Nadezhdata - Toivon lähde. Kaikki raha, jota olemme saaneet kerättyä, on mennyt suoraan yhdistykselle ja yhdistykseltä suoraan lapsille. Yhdistyksen on perustanut Seppo Lindgren ja Jordan Atanasov vuonna 2016. Yhdistys avustaa mm. vaatteissa, polttopuissa, sairaala- ja lääkekuluissa.

Tänä vuonna he laittoivat kouluun 55 lasta. Bulgariassa koulu on ilmaista, mutta koulutarvikkeet ja kirjat täytyy ostaa itse. Yhden lapsen kouluvuosi maksaa n. 50e. Lisäksi kun lapsi laitetaan kouluun, pääsee hänen koko perheensä perhe avun piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että perhe saa vaatteet, ruoat ja muun tarvitsemansa, jotta lapsi voi mennä kouluun eikä hänen tarvitse mennä hankkimaan rahaa tai ruokaa. Usein vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, vaikka haluaisivat. Jo nuorella iällä osa lapsista joutuu hankkimaan rahaa mm. keräämällä muovia, josta maksetaan 0,12snt/kg.

Sredetsin seurakunnassa järjestetään joka lauantai pyhäkoulu. Pääsimme mukaan katsomaan heidän toimintaansa. Siellä lapsille annetaan lämmin ruoka, he pääsevät suihkuun ja saavat puhtaat vaatteet. Ilo, jonka näin lasten kasvoilla sai minut liikuttumaan. Miten asioista, jotka ovat meille päivänselviä voi joku tulla niin onnelliseksi. Minut vallitsi kiitollisuuden tunne siitä, mitä kaikkea minulla on. Samalla olin surullinen tämän kylän romaneiden olojen takia. Tämä herätti minussa halun tehdä jatkossakin työtä Bulgarian romaneiden hyväksi. Koko matkan ajan saimme viettää aikaa lasten kanssa. Osan lapsista veimme ostoksille ja syömään McDonald’siin.

Kun kotiinlähdön aika koitti, olimme kaikki erittäin haikealla mielellä. Olisimme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Kylän lämmin tunnelma oli saanut meidän sydämemme. Seuraavaa lomakohdetta ei tarvitse miettiä. Matka sai minut miettimään, miten hyvin meillä on suomessa asiat. Koemme kyllä syrjintää, mutta perusasiat meillä on hyvin. Meidän koteja ei kaadeta eikä meidän piha toimi valtaväestön kaatopaikkana. Juokseva vesi ja sähkö on meille arkipäivää, joillekin luksusta.

Carmen Valerius 22.10.2018


Harjoittelijan esittely osa 2

Hei! Olen Aila Åkerlund 26v. Olen työharjoittelijana Au mensassa.Olen ollut työharjoittelijana monissa eri paikoissa ja katsellut mikä olisi...