Romaninuorten blogi

Ensimmäset päivät vierinyt nopeasti on ollut mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin. Meidät on otettu hyvin vastaan. Olemme saaneet uusia ystäviä, on ollut ihanaa tutustua paikallisiin nuoriin. Olemme Mackiovassa, lähellä paikkaa Arad kuitenkin maaseudulla. Romanikylässä, asuu noin 200 henkilöä. Täällä on nähtävissä  hyvää yhteishenkeä. Meillä ei olo täydellistä yhteistä kieltä mutta, ihmeellisesti yhteys on löytynyt näiden ihmisten ja meidän välillä.

Me olemme yöpyneet seurakuntasalissa, ei valittamista, Olemme kaikin puolin tyytyväisiä. Vaikka puitteet eivät ole samat kuin koti Suomessa, tänne on kuitenkin lähdetty hyvällä asenteella. Tietäen että, täällä olosuhteet ovat toiset. Köyhyydestä huolimatta meille on osoitettu runsaasti vieraanvaraisauutta.  Perheet ovat laittaneet parasta pöytään ja pyytäneet meitä syömään heidän luokse.

Tunnelma romanikodeissa on lämmin, kamina lämittää yhtä huonetta. Ruokapöydän ympärillä on kutsut vieraat sekä talon isäntä sekä pojat, talon emäntä on valmistanut maistuvaa kotiruokaa ja tarjoilee sitä ilolla meille.  Olen iloinen tästä yhteydestä - Paula Blomerus.


Olen todella iloinen, että sain mahdollisuuden tutustua erimaan romaneihin. Aluksi mietin, että mitä tästäkin matkasta tulee, kun ei ole yhteistä kieltä. tämän viikon aikana olen kumminkin joutunut käyttämään Englannin, Espanjan ja Romani kielen taitojani.

 kohdatessani romaneita ja muita maan asukkaita olen kumminkin löytänyt yhteisin sävelen. On ollut ilo musisoida paikallisten nuorien kanssa ja olen kertonut omasta työstäni mitä kaikkea teen Suomessa Romaneiden hyväksi, etenkin nuorten.
Tiimi jonka kanssa olemme Paulan kanssa matkalla on todella uskomattoman täydellinen. Myös meidän välille on kasvanut hyvä ymmärys toisiamme kohtaan ja huumorintaju.

Suomessa meillä Romaneilla on mahdollisuuksia moniin asioihin ja voimme saada tukea, apua ja auttavia ihmisiä rinnallemme joiden kautta toteuttaa omia unelmia ja haaveita.
Rehellisesti sanottuna, olen todella surullinen ja paikallisten romaneiden kohtalo saa minut alakuloiseksi, mutta silti sytyttää minussa toivoa. Haluan jatkaa työtäni Suomessa ja kertoa kuinka tärkeää on meidän opiskella korkeakouluihin ja hankkia työtä.

Haluan myös auttaa paikallisia romaneita ja haaveenani on rakentaa jonkinlainen toiminta keskus nuorille ja lapsille.

- Dimitri Lindgren