Romaninuorten blogi

Kauan odotettu ja puhuttu Romanian matkamme lähestyy, lauantaina lennämme Helsinki-Vantaan lentokentältä Budapestiin, ja siitä sitten matkustamme autolla määränpäähämme. Elikkä me, Paula ja Dimitri, lähdemme tähän matkaan endustamaan Suomen romaninuoria, matka kestää kaksi viikkoa. Matkan tarkoitus on mennä tutustumaan paikallisiin romaneihin ja heidän oloihinsa. Matkaan on valmistauduttu huolella, olemme hankkineet passit ja rokotukset ym.

Itse olen aikaisemmin tehnyt yhden kolmen kuukauden harjoittelun Fidan kehitysyhteistyö-hankkeessa Bosnia & Hertsegovinassa, sekä muita lyhempiä matkoja Euroopassa lastentapahtumien ja leirin merkeissä. Tiedän etuudestaan, että kyseessä ei ole mikään luksusloma, vaan enemmänkin sopeutumista vähäisiin oloihin. Silti sydämestäni asti odotan innolla tätäkin matkaa. Romania on minulle uusi maa. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni sinne käymään.

Ajattelen, että me Suomen romanit olemme saaneet paljon hyvää elämäämme.  Toivon, että voimme olla hyviä esimerkkejä nuorista, joilla on koulutusta ja sekä myös omia unelmia!

Toivon, että seuraatte meidän reissua somessa, johon parhaamme mukaan päivitämme matkakertomuksia ja lisäämme valokuvia.

Facebook Au Mensa III

Instagram  @aumensa

hashtag #aumensa

-Paula Blomerus

Tämän viikon lauantaina, lennämme Budapestiin ja minua kyllä kieltämättä jännittää paljon. Tähän matkaan olen varautunut hyvin, mutta omasta mielestäni henkisesti ei voi ikinä varautua uusiin olosuhteisiin, asioihin tai ihmisiin, kun vain olemalla ja tutustumalla viettäen aikaa, rakentaen keskustelua.

Odotan matkalta todella paljon, ja toivon luovani kontakteja ja ystävyyttä paikallisiin romaneihin, etenkin nuoriin. Matkalla tahdon auttaa nuoria ja kaivaa heistä esille asioita, joista he pitävät ja tahdon selvittää heidän unelmiaan ja selviytymiskeinoja, kuinka he ovat kestäneet kaiken huonon kohtelun, joka heihin kohdistuu ja lisäksi kun he itse asuvat huonoissa olosuhteissa Euroopan yhtenä köyhimpinä asukkaina.

Silti olen iloinen ja kiitollinen, että saan asua kotimaassani SUOMESSA, vaikka täälläkin päivittäin saamme osaksemme huonoa ja syrjivää käytöstä, mutta en halua jäädä niiden alle, vaan tahdon nousta kaiken rasismin yläpuolelle ja näyttää omalla käytökselläni ja olemuksellani, että olen fiksumpi. Menen eteenpäin positiivisuudella, en jää uhriksi vaikka olisinkin siinä asemassa useasti kaikesta opiskelusta, työnteosta huolimatta. Nousen pystyyn ja vien loppuun, aloittamani urajuoksun.

Julkaisemme myöhemmin Blogissamme kuvia ja tekstejä matkalta

God Bless me and you!

-Dimitri Lindgren