90- luvun festarit Suvilahdessa

Kävelen kohti Suvilahtea ystävieni kanssa iloisesti nauraen. Tummia pilviä on kasaantunut taivaalle.

Jännitystä ilmassa voi kosketella jo.

Aurinko pilkottaa tummien pilvien alta hieman.

Laskemme leikkiä siitä, että jos meitä ei lasketakkaan sisälle festarialueelle vaikka meillä on liput.

Minusta on kuitenkin kiva päästä kokeilemaan jotain uutta. Jännittyneenä kävelemme kohti portteja sekä turvatarkastusta.

Meidät otettiin hyvin vastaan ja ei meille sen kummallisempaa tarkastusta tehty kuin muillekkaan.

Osa festari porukasta katsoi meitä kyllä oudosti. Varmaan ajattelivat, että miksi nuokin tänne tulevat.

Olemme mekin kuunnelleet muutakin musiikkia kuin pelkkää suomi- iskelmää :)

Kun olimme päässeet turvatarkastuksen ohi, niin kiertelimme alueella ensin vähän ja sitten mentiin kuuntelemaan movetronia.

Aika lensi kuin siivillä ja monista laulajista tuli kivoja muistoja mieleen.

Vaikka välillä satoi vettä jonkin verran, niin meillä ja muilla oli kuitenkin hauskaa.

Musiikki on kautta aikain ollut asia, joka yhdistää ihmisiä ja minulle itselleni on tärkeää yhteenkuuluvuuden tunne.

Näillä festareilla se tunne välittyi todellakin.

Tunnelma oli koko ajan kiva.

Minulle ei tullut tunnetta, että olen väärässä paikassa ja minua ei haluta tänne.

Kukaan ei tullut sanomaan mitään tyhmiä kommentteja.

Täytyy vielä positiivisena asiana mainita järkkärit. Teitte olomme heti alussa mukavaksi. Ette tehneet suurta numeroa turvatarkastuksesta.

Minusta olisi kivaa tehdä tutkimus, että romaneja menisi paikkoihin, joissa meidän ei oleteta käyvän.

Kuten baletti, ooppera, teatteri. Ihmmisten reaktioita olisi kiva seurata ja miettiä miksi on niin paljon asioita mitä ihmiset olettavat meistä ja eivät tiedä.

Toivon mukaan asia korjaantuu lähivuosina.

T: Valde

Raotan silmiäni, ja Ikkunasta tulviva luonnonvalo kertoo, että aamupäivän puolella mennään. En jaksaisi vieläkään nousta. Kropassani, etenkin jaloissani vieläkin tuntuva pieni kipu, vetää nopeasti ajatukseni eiliseen. Huomaan itseni hymyilevän, samalla kun tuijotan ikkunasta harmaiden pilvien peittämää taivasta. Taivas näytti ihan samalta edellisenä päivänä, kun lähdimme We Love the 90's -festareille. 

Festareille suunnatessa, ysärihitit pauhasi ja fiilis oli korkealla. Kuitenkin nousevaa juhlafiilistä varjosti epävarmuus siitä, miten tapahtuman henkilökunta meihin suhtautuisi. Mitä lähemmäksi me pääsimme festarialuetta, sitä suuremmaksi jännityskin sisään pääsemisestä kasvoi.

Valmistelin päässäni jo perusteluja, miksi meilläkin olisi oikeus juhlia ja olla siellä, missä muutkin ovat. Onneksi tämä oli turhaa. Henkilökunnan asenne oli positiivista ja asiansa osaavaa asiakaspalvelua.

Sisään päästyämme, muutama seurue jäi katsomaan meitä hiukan pidempään. Suhtautumisemme siihen oli, kuin Günterin vedon kohdalla sattuneeseen pieneen sadekuuroon. Tiedustimme tilanteen, mutta emme välittäneet pätkääkään. Meillä oli juhlafiilis korkealla, ja siellä se myös pysyi.

Randomien kanssa spontaanit keskustelut, ja kyselyt odotetuimmasta artistista, sekä yläfemmojen heitto oli ihan normi settiä. Meillä ysärin lapsilla, ja nuorilla löytyi heti yhteinen sävel.  Lyöttäytyminen eri seurueisiin hetkellisesti, ja heidän kanssa jamittelu oli tosi kivaa, eikä sitä edes katsottu paheksuen. Bilettämäänhän me kaikki olimme tulleet.

Crazy bailaaminen Alexian tahtiin oli ehkä parasta. Hänen omat hittibiisit ja muut esittämät ysäri coverit, sai festariväen mukaan lukien myös minut villiintymään. Tämän seurauksena useampaan kertaan screenille päätyminen, on asia josta en ehkä ole niin ylpeä.

Paikan päällä oli myös mahdollisuus hypätä benji-hyppy. Me katselimme aina välillä hyppääjiä, ja kehuimme heidän rohkeutta ylittää itsensä. Samaan aikaan taivaalle tähyillessä ja vahvan basson sykkiessä ajattelin, että tämä oli minullekin jonkin tason itseni ylitys. Monen vuoden haave osallistua kyseisille festareille oli toteutunut.

Auringon ohuet säteet pilvien lomasta osuvat väsyneille kasvoilleni, ja vetävät minut takaisin tähän hetkeen. On jo aika aloittaa uusi päivä.

-Leif H

Pääsin mukaan 90's festareille. Ilmassa oli jännitystä. Jo pelkästään sään takia  

Paikalle päästyämme emme saaneet erityiskohtelua, mikä oli positiivinen asia. Viimeaikaiset tapahtumat on kiristänyt tunnelmaa selkeästi meitä erilaisia kohtaan, vaikka romanit onkin Suomessa olleet jo yli 500v, silti ajoittain tapahtumat heijastuu romaneihinkin. 

Nyt mitään sellaista ei ollut, turvatarkastuskin meni ihan ilman nasevia kommentteja, joita joskus tuollaisissa tilanteissa kuulee. Kyllä te kaikki tiedätte niitä- " Et ottanu moraa mukaan tänään?" tai " Onko tässä mekossa paljon piilopaikkoja?" Asiallinen meininki siis :)🖒

Kuunneltiin ja laulettiin mukana tuttuja lauluja, tuttujen artistien mukana. Nautittiin tunnelmasta, eikä pieni vesi sade meitä haitannut! Hauskaa oli ja ihmiset oli mukavia. Erään naisen kanssa sain kuvan keskustelun romanikulttuurista ja romaneista, ja oli ilo kuulla positiivisia kokemuksia ja syvää kunnioitusta kulttuuriamme kohtaan. 

Musiikki selkeästi yhdistää ihmisiä Tästä on hyvä jatkaa! -Mirca