Tervehdys kaikille olen uusi kirjottaja sekä uusi
neuvoston jäsen. Nimeni on Paula, asun Helsingissä ja ammattina on lähihoitaja.
Nyt opiskelen lasten ja nuorten erityisohjaajaksi, jonka kautta olen myös
harjoittelemassa täällä Suomen Romaniyhdistyksessä.
Minua on pitkään kiinnostanut kaaleitten asiat
Euroopassa esim. eläminen, asuminen sekä yhteiskunnan tuki. Tuntuu että aihe on
loputon suo. Asiat ovat niin toisin muualla, ja romanien ääni on niin kovin
hiljainen. Ihmiset eivät tiedä omaa asemaansa tai oikeuksiaan. Miten meillä on asiat Suomessa?
Viime aikoina olen siirtänyt katseeni kotimaahan ja
erityisesti meidän omiin lapsiin ja nuoriin. Meillä täällä on samat oikeudet ja
velvollisuudet, kun kellä tahansa. Periaatteessa jokainen lähtee samalta
viivalta Tämä ei aina toteudu käytännössä yhteiskunnassamme. Kuitenkin kaikki
on meille mahdollista, tuet, asuminen, koulutus ja jopa vaikuttaminen
yhteiskunnallisissa asioissa. Lisäksi mikä rikkaus on oman kulttuurin
ylläpitäminen ja edistäminen.
Meille on annettu mahdollisuudet vaikuttaa ja tuoda
oma ääni esille, voimme olla ideoimassa ja kehittämässä omaa ympäristöämme. On vapaus vaikuttaa nuorten toimintaan ja koulutukseen. Tai kuinka järjestetään
meidän näköisiä ja meitä palvelevia kulttuuritapahtumia? Me tämän päivän nuoret olemme huomispäivän
aikuisia. Me teemme sen!
Tärkeintä olla tavoitettavissa! Siellä missä nuoret
ovat viettävät aikaa esim. oppilaitokset ja kerhot, jotta ajatukset ideat
nousisivat suoraan nuorten omista tarpeista ja käytännön kokemuksista. Täytyy
olla kuulolla ja vaikuttaa, jokaisella on oma rooli vaikuttajana tai tekijänä,
toinen osaa tuoda tarpeet ja ongelmat esille, toinen tietää väylät josta
hankkia apua jollakin on tarvittavat kontaktit. Haluaisin nähdä yhdessä tekemistä, ja vaikuttamista
enemmän kun valittamista `”miksi asioita ei tehdä niin kuin me halutaan?”
- - Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti