Olipa kerran 20 vuotias romaninuori, jolla oli haaveena tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa omalla työkentällään. Tämän nuoren silmissä, kaikki näytti niin puhtaalta ja viattomalta myös osin helpolta.
Romanityökentälle on vasta 3-5 vuoden aikana saapunut uutta
nuorempaa sukupolvea, joka on tämän kyseisen nuoren mielestä ihmeellistä, että
nuoret ylipäätään on vasta nyt tajunneet, että ovat tarpeeksi kyvykkäitä ja
osaavia romanikentälle.
Nuoret ovat jotenkin luullet ja olettaneetkin, että tämä
kenttätyö kuuluu vain yhteisömme vanhuksille. On ollut pelko siitä, että nuoret
jyrätään alas omasta asemastaan, työstään ja ammattitaidosta. Nuoret ovat
keskenään jutelleet ja puhuneet siitä, kuinka vaikeaa on löytää omaa paikkaa ja
kuinka vaikeaa on lähteä rakentamaan työtä ja luottamusta iäkkäämpiin romani
kenttätyöntekijöihin/ vaikuttajiin, kun he eivät luota nuoriin.
Tämä nuori on nähnyt kahden vuoden aikana niin hyviä kuin
huonoja puolia romanityöstä/ kentästä. Hän on iloinen, että monet hänen omat
ennakkoluulot ja asenteet ovat murtuneet romanityötä kohtaan ja on myös
kertonut työn hyvistä vaikutteista ja asioista eteenpäin, jotta saataisiin
entistä enemmän nuoria romanityöntekijöitä koska tulemme tarvitsemaan heitä
silti jossakin vaiheessa, kun yhteisömme iäkkäät työntekijät siirtyvät
maanpäälliselle eläkkeelle tai taivaalliseen eläkkeeseen.
Onneksi tämä kyseinen nuori on huomannut, että on myös niitä
kokeneita iäkkäämpiä romanikentän työntekijöitä, jotka tahtovat tukea, opettaa,
kannustaa ja antaa apunsa ihan kaikessa romaninuorille ja etenkin niille, jotka
toimivat romanityökentällä.
Nuori on miettinyt sellaista asiaa, että kun jokaisella
yhdistyksellä, hankkeella ja ihmisellä, jotka toimivat romaniasioiden, kentän
tai työn hyväksi, ja kaikkien heidän tavoitteena ja perustana on se, että
saisivat murrettua ennakkoluuloja/ asenteita ja rakentaa mahdollisimman paljon
positiivista kuvaa yhteisömme ulkopuolisille. Miksi kumminkin kaikki ovat niin
eripuraisia?
Tämä kyseinen romanipoika on työnsä alkuvaiheilla huomannut,
että aktiivisuudella voi tavoittaa unelmiaan ja siksi kannustaa muita nuoria
tarttumaan romanityökenttään. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa, ja joka
hetki kaikessa saa nähdä sitä omaa kädenjälkeä.
Tämä nuori sanoo kaikille seuraavasti: Enää ei kannatta
uhriutua eikä muistella menneitä, en tarkoita, että kipeät ja juuri sinua
väärin kohdellut asiat pitäisi unohtaa, mutta positiivisuudella ja työnteolla
voimme ainoastaan pyrkiä eteenpäin ja saavuttaa sitä kautta unelmiamme.
Tätä nuorta on monesti potkittu alas, viety ideoita ja
lannistettu. Mutta nuori 20 vuotinen romanipoika, on nostanut päänsä ylös, eikä
anna kenenkään enää astua hänen reviirilleen väärällä tavalla. Hän on sanonut,
että häntä voi opettaa, huomauttaa jos tekee väärin/ virheen, mutta rajansa
kullakin. Nykyään romaninuorilla on hyvä ihmistuntemus ja se vaan kasvaa tämän
työnkautta, tai ainakin tällä nuorella miehellä se on työn kautta kasvanut.
Tämä kyseinen romaninuori haluaa yhdistää nuoria ja
vanhuksia tämän kenttätyön osalla. Hän tahtoo rakentaa luottamusta työllään ja
sen takia tekee parhaansa aina alusta, loppuun saakka.
Tämä kyseinen romaninuori olen minä itse Dimitri Lindgren
Suomen Romaniyhdistys ry:n projektityöntekijä, sekä Romaninuorten neuvoston
puheenjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti