OPRE ROMA-I

                                                                               OPRE ROMA!

Olin Puolassa, Krakovassa Dikh he na bister tapahtumassa Elokuun ensimmäisellä viikolla. Tapahtumaan osallistui romaneita 25 eri Euroopan maasta, kaiken kaikkiaan meitä oli 300 romania yhdessä samassa hotellissa tutustumassa toisiimme.

Viikon aikana me jakauduimme kansainvälisiin ryhmiin ja työskentelimme työpajoissa yliopistolla. Käsittelimme toisen maailmansodan aikana tapahtunutta Holokaustia, ihmisoikeuksia, vihapuhetta, rasmia, syrjintää ja jokaisen osallistujamaan romaneiden tilannetta.

Kun kuuntelin muiden maiden tilanteita ja heidän ongelmiaan minua alkoi hävettää. Mietin mitä kerron meidän Suomen romaneiden tilanteesta ja yritin rakentaa päässäni sopivia, kauhistuttavia lauseita, jotta en kuulostaisi tyhmältä muiden mielestä. Oli kauhistuttavaa kuulla, kuinka muiden romaneiden henget ovat, joka päivä vaakalaudalla. Kyllä Suomessakin meitä syrjitää, kohtaamme vihapuhetta jne, mutta meillä asiat ei ole vielä, niin huonosti.

Tuli minun vuoroni kertoa Suomen romaneiden tilanteesta Suomessa. Minulle nousi kiitollinen ja helpottunut olo, vaikka toisaalta olin kauhistunut muiden kertomuksista. Kerroin rehellisesti meidän tilanteesta ja siitä, että meitä vartiat seuravat kaupoissa, katsovat meitä vinoon ja moniin paikkoihin emme pääse sisälle. Kerroin myös siitä, että meille kaikille ei myydä bensaa, emme saa lain mukaista tasavertaista kohtelua ja palvelua monissakaan paikoissa - kuten ravintoloissa, työpaikoilla, kouluissa jne.

Minulle tuli hätä Suomen romaneiden tilanteista, jäin viikon aikana miettimään sitä, että onko tulevaisuudessa meillä sama kohtalo. Tämä sai minut päättämään, että jatkossa tahdon tehdä kaikkeni, jotta voisin olla elävä esimerkki siitä, joka ajaa meidän romaneiden asioita Suomessa. Tulevaisuudessa haluan Romaninuorten neuvostolle ehdottaa seuraavaa teemaa/ päätehtäväämme, joka voisi olla ihmisoikeudet Suomessa. Olemme käyneet jo Romaninuorten neuvoston kanssa ensimmäisen osan ihmisoikeuskoulutuksesta, jonka meille järjesti ihmisoikeusliitto.

Tutustuin myös matkalla moniin uusiin Suomen romaneihin, jotka innostuivat meidän neuvoston toiminnasta ja aatteista, kuten "tasa-arvo kuuluu kaikille".

Olen täynnä intoa ja paloa, jonka meinaan käyttää työhöni 100% panostuksella. Minä voimmaannuin Puolassa ja tunsin kuinka minun romani identiteetti pääsi valloilleen, olen ylpeä siitä mitä olen. Olen romani, olen Suomen romani, ja ylpeä siitä.

Siksi tahdon kannustaa kaikkia romaneita tarttumaan meille tärkeisiin asioihin ja tahdon jokaisen saavuttavan unelmiaan. nyt on aika sanoa: OPRE ROMA- NOUSKAA ROMANIT!

- Dimitri Lindgren