OPRE ROMA
Puolassa- osa 2
Matkan aikana tapahtui paljon kaikenlaista, joka päivä opin
jotain uutta. Työskentelimme kansainvälisissä ryhmissä yliopistolla päivittäin.
Jokaiselle päivälle ryhmän ohjaajamme oli rakentanut eri toiminnallista
toimintaa, jonka ansiosta en kerennyt kyllästymään.
Kaiken hauskuuden ja muun mukavan tekemisen lisäksi, matka
oli myös henkisesti raskas. Kävimme Aushwitz:issä ja Birkenau:ssa. Tämä oli
minulle henkilökohtaisesti todella vaikeaa, ajatus siitä, että muita romaneita
on ollut siellä kamalassa paikassa ja kaikki se kohtelu, jota he olivat saaneet
osakseen, sai minut todella surulliseksi.
Ahdisti, pelotti, ja samalla tunsin myös ylpeyttä niistä
henkilöistä, jotka ovat selviytyneet keskistysleiristä. Raimond oli yksi
heistä, hän on 93 vuotias romanimies Pariisista. Raimondin asenne elämään oli
todella voimaannuttavaa ja ihailtavaa. Raimondia kunnioitti ihan jokainen
osallistuja, tiiminjohtajat ja pääjärjestäjät. Hän oli meidän ”Dikh he na bisterin-
katso ja älä unohda”- tapahtuman kunniavieras.
Ensi vuonna 2019 on Puolassa 75- vuotisjuhla, johon
osallistun varmasti. En malta odottaa, että vuosi kuluu ja näen monia tuttuja
uudestaan. Joidenkin kanssa olemme jutellut somen välityksellä tapahtuman
jälkeenkin ja keskustellut puolin, sekä toisin työstämme ja opiskeluistamme.
Viikko Puolassa riitti minulle. Voimaanuin todella paljon,
sain uusia ideoita ja selkärangallisuutta omaan työhöni. Kun olen väsynyt
romanikentän asioihin Suomessa, niin yleensä mietin sitä miksi tahdon tehdä
tätä työtä. Tämä työ on joskus todella haastavaa ja raskasta henkisesti sekä-
fyysisesti, mutta kun näkee oman työnsä tuloksia ja ihmisten silmissä halua
tietää lisää, romaneista, kulttuuristamme ja tavoistamme, niin se auttaa
jaksamaan.
-Lindgren Dimitri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti