Carmenin syyskuulumisia

Marraskuun kuulumisia

Saavutamme joulukuuta huimalla vauhdilla, onneksi. Marraskuun kylmyys ja pimeys rupeavat jo hieman käymään raskaaksi. Flunssat ja muut pöpöt ovat olleet riesanani, mutta nyt niistä on selvitty (toivottavasti). Olen syksyn ajan sairastellut enemmän ja vähemmän, alkaa jo puuduttaa.

Syksy on pitkä ja paljon on tapahtunut. 

Opinnot ovat alkaneet kunnolla, vierailimme Bulgariassa, olemme osallistuneet moneen seminaariin, neuvostoa ollaan uusimassa ja olen oppinut lyhyessä ajassa paljon.

Tänäänkin mietin, miksi asun paikassa, jossa on kylmää, pimeää, sataa lunta, vettä ja räntää. Pakkanen sattuu naamaan. Ajattelen usein miksi en vain muuta johonkin lämpimään. Olisiko minusta siihen? Kävelen kadulla ja sataa vettä, helmat ovat litimärät. 

Tänään on muutenkin ollut niin huono päivä. Mitäs jos ottaisin äkkilähdön johonkin lämpimään ja palaisin vasta kesällä. Jospa vain työ, koulu ja budjetti antaisi myöten.

Työ- ja koulustressi painaa päälle. Näyttösuunnitelmien teko pitäisi aloittaa. Töissä on paljon keskeneräisiä asioita, miten selviän kaikesta?

Onko minulla oikeus tuntea alakuloisuutta ja stressiä? Kun valitan ongelmistani, saan usein vastaukseksi ''Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on'' tai ''Älä valita''. Tosi asia on se, että kaikista meistä joskus tuntuu tältä ja syytän siitä marraskuuta. Vuoden pisin kuukausi heti tammikuun jälkeen.

Tähän aikaan vuodesta haluaisin vain pysyä kotona ja katsoa Netflixiä. 

Istua sohvalla teekuppi kädessä. Vihaan syksyä ja talvea ja katseeni kiinnittyy vain tulevan kevään odottamiseen. 

Onneksi on joulu ja uusivuosi, ne kyllä piristävät kaiken tämän keskellä.

Jouluna saa onneksi nollattua itsensä. Tämä joulu tulee kyllä olemaan erilainen kuin muut, lähden jouluksi Bulgariaan. Odotan innolla tulevaa matkaa, vaikka olenkin ensi kertaa muualla kuin kotona.

Tuleva matka antaa voimaa ja kannustaa minua tekemään töitä. Vaikka jännitän tulevia näyttöjä, uskon että tulen suoriutumaan hyvin eväillä, joita olen saanut koulusta. Meillä on koulussa mahtava ryhmä oppisopimusopiskelijoita ja osaavat opettajat. 

Lähiopetus päivät Järvenpään seurankuntaopistolla ovat olleet hauskoja ja antoisia. On hieman ikävää, että ne ovat vain kerran kuussa ja kestävät korkeintaan kolme päivää.

Keväällä olemme saaneet jo Au mensa IV:n hyvin vauhtiin, kokemistamme pienistä takaiskuista huolimatta. Kaislan lähtö oli pieni hidaste, mutta olemme saaneet Kaislalle hyvän seuraajan Jasnan.

Alkuviikosta olimme Jasnan kanssa Käpylän yhtenäiskoulussa pitämässä luentoja alakoulu ikäisille. En ole aikaisemmin pitänyt luentoja niin nuorille ja aluksi oli hieman haastavaa puhua asioista niin, että he ymmärtävät. Onnistuimme kuitenkin hyvin ja oli mukava tavata koululaisia.

Luennot ovat yksi parhaista asioista työssäni ja mielelläni pitäisin useammin niitä. On tärkeää, että kerromme kulttuuristamme valtaväestölle. Tämä on yksi keino murtaa ennakkoluuloja romaneita kohtaan.

Toivotan kaikille teille ilosta tulevaa talvea ja sinnikkyyttä kevään odottamiseen.

-Carmen