Matkalla yhdessä

Matkalla yhdessä

02.10.2018 Saavuimme Bulgariaan Burgasin lentokentälle. Meitä oli viiden nuoren ryhmä Natasha Roth, Dimitri Lindgren, Emma Hedman, Janita Roth ja minä. Päästyämme ulos koneesta, matkanvetäjämme Seppo Lindgren oli meitä vastassa ja matkustimme Sredetsin kylään. Sredetsissä Sepolla oli oma asunto, jossa yövyimme matkamme ajan. Alkuun tuntui hieman hämmentyneeltä, nähtyäni lukuiset kulku kissat ja koirat. Epäjärjestys ja likaisuus kaduilla oli outoa verrattuna suomeen.

Pari päivää menikin katsellessa, että mihin astun ja mihin kosken, sen jälkeen en enää välittänyt. Saimme tutustua paikallisiin romaneihin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka ihmisillä oli huonot olot voin sanoa, että heiltä löytyi elämän iloa ja myönteistä asennetta enemmän, kuin meiltä.

Bulgariassa toimii paikallinen romaniyhdistys Izvor Na Nadezhdata - Toivon lähde. Kaikki raha, jota olemme saaneet kerättyä, on mennyt suoraan yhdistykselle ja yhdistykseltä suoraan lapsille. Yhdistyksen on perustanut Seppo Lindgren ja Jordan Atanasov vuonna 2016. Yhdistys avustaa mm. vaatteissa, polttopuissa, sairaala- ja lääkekuluissa.

Tänä vuonna he laittoivat kouluun 55 lasta. Bulgariassa koulu on ilmaista, mutta koulutarvikkeet ja kirjat täytyy ostaa itse. Yhden lapsen kouluvuosi maksaa n. 50e. Lisäksi kun lapsi laitetaan kouluun, pääsee hänen koko perheensä perhe avun piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että perhe saa vaatteet, ruoat ja muun tarvitsemansa, jotta lapsi voi mennä kouluun eikä hänen tarvitse mennä hankkimaan rahaa tai ruokaa. Usein vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, vaikka haluaisivat. Jo nuorella iällä osa lapsista joutuu hankkimaan rahaa mm. keräämällä muovia, josta maksetaan 0,12snt/kg.

Sredetsin seurakunnassa järjestetään joka lauantai pyhäkoulu. Pääsimme mukaan katsomaan heidän toimintaansa. Siellä lapsille annetaan lämmin ruoka, he pääsevät suihkuun ja saavat puhtaat vaatteet. Ilo, jonka näin lasten kasvoilla sai minut liikuttumaan. Miten asioista, jotka ovat meille päivänselviä voi joku tulla niin onnelliseksi. Minut vallitsi kiitollisuuden tunne siitä, mitä kaikkea minulla on. Samalla olin surullinen tämän kylän romaneiden olojen takia. Tämä herätti minussa halun tehdä jatkossakin työtä Bulgarian romaneiden hyväksi. Koko matkan ajan saimme viettää aikaa lasten kanssa. Osan lapsista veimme ostoksille ja syömään McDonald’siin.

Kun kotiinlähdön aika koitti, olimme kaikki erittäin haikealla mielellä. Olisimme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Kylän lämmin tunnelma oli saanut meidän sydämemme. Seuraavaa lomakohdetta ei tarvitse miettiä. Matka sai minut miettimään, miten hyvin meillä on suomessa asiat. Koemme kyllä syrjintää, mutta perusasiat meillä on hyvin. Meidän koteja ei kaadeta eikä meidän piha toimi valtaväestön kaatopaikkana. Juokseva vesi ja sähkö on meille arkipäivää, joillekin luksusta.

Carmen Valerius 22.10.2018