Laastarin väri on rasismia

Rasismi ja syrjintä ovat aiheita, jotka ovat pinnalla tällä hetkellä. Suvaitsevaisuuden voisi jopa laskea tämän hetken muoti-ilmiöksi. Tämä on hyvä asia, ainakin nopeasti ajateltuna. Hyvää on se, että epätasa-arvoiseen käytökseen puututaan nyt enemmin kuin aikaisemmin. Mutta kun kyseessä on muoti-ilmiö, niin nousee myös aivan uusia puolia aiheesta esille. Olen kuullut mediassa ja erillaisissa tapahtumissa ihmisten kertomuksia heidän kohtaamastaan rasismista. Täytyy myöntää, että olen jäänyt suu auki useamman kerran näitä kuunnellessani. Yhdet valittavat siitä, kun laastari on liian vaalea heidän ihonsa sävyyn verrattuna. Niinku mitä? Se laastarin sävy on joillekkin liian tumma ja joillekkin liian vaalea. Laastari on minunkin ihon sävyyn verrattuna liian vaalea, mutta ei minulle tullut mieleenkään syyttää laastareita sen takia rasistisiksi. Toiset taas kokevat rasismina sen, jos heiltä kysytään, mistä maasta he ovat kotoisin tai heille puhutaan englantia. Kun joku toimii edellä mainitulla tavalla, niin yleensä se kohdistuu ihmiseen, jolla on keksivertoa suomalaista tummempi iho tai silmät. Kun joku on hymyillyt ja kysynyt minulta, että mistäpäin olen kotoisin, niin näen tässä vain ystävällisen keskustelun avauksen - en muuta. Jos joku näkee tummemmat piirteet omaavan henkilön Helsingissä, ja puhuu tälle englantia, niin onko se todella rasismia? Helsinkihän on kulttuurikaupunki, jossa käy paljon turisteja ihastelemassa kaunista kaupunkiamme. Ehkä tämä voi olla syy, miksi sitä englantia puhutaan herkemmin eksoottisemmat piirteet omaavalle ihmiselle. Kun me toitotamme, jokaisesta asiasta, että se on rasismia, niin koko rasismi-termi kokee inflaation ja mielestäni se on jo tapahtunut. Yritäppä esimerkiksi puhua kaupan esimiehelle hänen työntekijän epäsopivasta käytöksestä. Sinua kuunellaan ja sinut otetaan vakavasti nii kauan, kunnes mainitsen sanan rasismi tai syrjintä. Sinua ei oteta enää niin vakavasti , ja sanat joo joo ja niin niin alkavat täyttämään esimiehen lauseita. Uskottavuutesi on hävinnyt. Rasismi on jotakin rumaa ja ällöttävää, mutta siintä sanasta on tehty perustermi, jota käytetään tosi heppoisin perustein. Ei kaikki ole rasismia. Bussikuskin tyly käytös voi johtua vain huonosta päivästä samoin kuin huoltomiehen ilmeetön ynähdys sinun huomenen toivotukseen. Negatiivinen myy ja suvaitsevaisuus on in, nämä myös ovat varmaan syitä, miksi ihmiset tuottavat tekstiä aiheesta ja kirjoittavat siintä suurella fontilla. Ikävillä kokemuksilla saadaan jakoja ja tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Itse sorrun myös siihen, että kirjoitan herkemmin kokemastani vääryydestä fb päivityksen, kuin että kerron esim, miten jonkun vieraan ystävällinen teko tai hymy sai minulle tosi hyvän fiiliksen ja hymyn huulille pitkäksi aikaa. On trendikästä tuomita rasismi ja suvaitsemattomuus. Ja ihmisillä on halu olla osa tätä trendiä. Ihmiset haluavat olla rasismin vastustajia tai sen kokemusasiantuntijoita. Uskon, että tämä on yksi syy siihen, miksi nyt "koetaan" rasismia vähän kaikkialla. Jos pystyt elämään suhteellisen tavallista elämää, ja suurin kohtaamasi epäkohta yhteiskunnassamme on väärän väriset laastarit, niin hymyile, sinulla on asiat hyvin. -Leif