Kohti ammattia
Helmikuun
kuukauden kyselyn aihe on koulutus ja ajattelin, että voisin kertoa omasta
koulutuksestani, opiskelustani ja siitä mikä minua motivoi.
Olen vielä
peruskoulupohjalla, opiskelen kyllä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi ja aioin valmistua
vuoden päästä. Lopetettuani peruskoulun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi.
Aluksi opinnot sujuivat hyvin, mutta vuoden jälkeen tajusin, että minusta ei
ole hoito työhön. Lopetin koulun kesken.
Ysi luokalla
mietin mihin hakisin tulevassa yhteishauissa. En edes miettinyt muita
vaihtoehtoja kuin kokki, kampaaja tai lähihoitaja. Nämä alat tarjottiin minulle
ja ajattelin, että no romanina nämä alat ovat hyviä. En edes ajatellut mikä
minusta oikeasti voisi tulla tai mitä haluaisin oikeasti tehdä. Lapsena
haaveilin töistä lastensuojelun parissa (tiedän, että tämä on outo haave
ammatti lapselle), mutta edelleenkin ajattelen sen alana, jossa voisin
työskennellä ja ajattelin myös ysi luokalla niin. Kolmesta vaihtoehdosta lähihoitaja
oli luontevin minulle.
Lopetettuani
koulun sain töitä päiväkodista. Tykkäsin tehdä töitä lasten kanssa ja olinkin
vuoden siellä. Vuoden työskentelyn jälkeen mietin edelleen mitä voisin tehdä ja
koin, että minulla on suunta ihan hukassa. Kävin joitakin TE-toimiston kursseja
ja lyhyitä koulutuksia. 2017 keväällä minua pyydettiin Vantaan ohjaamoon
työhaastatteluun työkokeilijaksi. Sain paikan ja viihdyin siellä erittäin hyvin
ja innostuin työskentelystä nuorten kanssa.
Työkokeilun
jälkeen olin loppuvuoden vain kotona. Aika oli raskasta ja tuntui, että seinät
kaatuivat päälleni. Alkuvuodesta 2018 helmikuussa pääsin työkokeiluun Suomen
romaniyhdistykselle. Pidin työstä ja se vei minut aika lailla mukanaan. Sain
jatkaa yhdistyksellä oppisopimusopiskelijana ja aloitin opiskelemaan nuoriso-
ja yhteisöohjaajaksi.
Vaikka oman
alani etsiminen oli hieman vaikeaa, uskon olevani oikealla alalla.
Valmistuttuani aion lukea itseni vielä sosionomiksi, koska ajattelen, että
minun on tähdättävä korkeammalle. Haluan kolmannen asteen koulutuksen. Tiedän, että se ei välttämättä tule olemaan
helppoa, mutta motivaationi on korkealla asian suhteen.
Lapsuuteni
haave ammatti on säilynyt minulla tänne saakka, enkä usko, että se tulee
vaihtumaan. haluankin sanoa kaikille nuorille, jotka kamppailevat samojen ongelmien
kanssa. Menkää ja tavoitelkaa haaveitanne, koska se mitä aioit tehdä työksesi,
on oltava semmoista, josta itse tykkäät. Romanina on myös tärkeää murtaa niitä
ennakkoluuloja, joita meitä kohtaan on.
-Carmen
13.2.2019