Rasismin olemassaolon prosessointi on edelleen selkeästi kesken

Rasismi on krooninen ilmiö. Jo monta sataa vuotta sitten olivat olemassa mustat ja valkoiset, ja niin on monen sadan sukupolven jälkeen. Siitä sitten puun oksien lailla levisi paheksuntaa muihinkin vähemmistöihin. Rasismi ilmiönä on krooninen. Se, miten siihen suhtaudutaan ja miten sen kanssa ollaan voi muuttua tai kehittyä. Siksi rasismikeskustelussa focus pitäisi mielestäni suunnata puuttumiseen. Se ajatus, että yhtenä päivänä rasismia ei vain ole, on täysin absurdi.

Rasismi iskee koviten sinne, missä se tulee yllätyksenä. Se, että joku vähemmistön edustaja kärsii peruskoulussa rasismista ei ole yllättävää. Suurelle osalle suomalaisista vähemmistöistä (esim. romanit, ulkonäöllisesti kantaväestöstä erottuvat suomalaiset) on päivänselvä asia, että suomalaista peruskoulua ei vedetä läpi ilman yhtäkään rasismikokemusta. Se on yhtä itsestäänselvää kuin se, että jossain vaiheessa vuotta tulee sadekuuroja. Vähintään yhtä vesiselvää on se, että keskimäärin kerta viikkoon joku perussuomalainen laukaisee jotain asiatonta liittyen rasismiin. Yllättävää on se, kun rasismi tulee kotiin, yhteisön sisään tai viranomaisen suuhun - siis paikkaan missä sen loogisesti ajateltuna ei pitäisi olla, mutta missä se tänä päivänä loogisesti ajateltuna todellakin voi olla.


Se kenelle rasismin krooninen olemassaolo lintukoto Suomessa ehkä ei ole selvää on kantaväestö. Se on ymmärrettävää, mutta toisaalta tarvitaanko sen asian hyväksymiseen ja läpikäymiseen vuosikymmeniä kestävää prosessointia siksi, että kyse on omasta täydellisestä kotimaasta, missä ”ei saa tapahtua tällaista vääryyttä”? Sittenkö, kun tämä prosessointi on tapahtunut, voimme ehkä edetä puuttumiseen? 

Pätkän vertaa vähättelemättä maanantaisen Ylen aamu tvn Valtterin rohkeutta tai sympaattisuutta, tunsin ärsytystä siitä, että edelleen vuonna 2016 on tarve kertoa tietämättömille ihmisille, miltä rasismi tuntuu ja miten rasismi ilmenee. Kyllä vuonna 2016 pitäisi olla tietoa siitä, miltä rasismi tuntuu ja miten se ilmenee. Ihan maalaisjärjellä voisi päätellä, että pahalta se tuntuu ja vuosikausia kestäneellä negatiivisella rasitteella on seurauksensa. Ihan ilman gradututkimustakin voi päätellä, mitkä ovat ne yleisimmät sanat millä romania tai tummaa poikaa haukutaan koulussa – sikäli kun tällä yksityiskohdalla on jotain olennaista merkitystä. Eikö voisi pikkuhiljaa siirtyä rasismin mässäilystä ja olemassaolon prosessoimisesta puuttumiseen? Vai mitä siihen tarvitaan, että todella puututaan ja todella puolustetaan sitä ketä rasismi koskee? Ei se siitä ole kiinni, etteikö olisi tiedetty, että rasismi ei ole kivaa.

Jos tästä prosessoinnista ei päästä eteenpäin, niin Iltasanomat voi aloittaa vuoden 2017 rasisminvastaisen viikon myös teemalla "Suomessa on rasismia" ja Iltalehti voi korjata koko potin kotiin jymyuutisella ”Rasismi tuntuu pahalta”.

Toinen vaihtoehto on alkaa käyttää maalaisjärkeä.

t. Anna joka tajusi ja hyväksyi jo 12 vuotiaana, että Suomessa on ja tulee aina olemaan rasismia.