Harjoittelijan esittely osa 2

Hei!

Olen Aila Åkerlund 26v. Olen työharjoittelijana Au mensassa.Olen ollut työharjoittelijana monissa eri paikoissa ja katsellut mikä olisi kiinnostava ala, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa, on ollut kiinnostavaa ja hauskaa koittaa erilaisia aloja.

Vahvuuteni on olla positiivinen ihminen, tykkään tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa, auttaa heitä ja tukea heitä mutta myös kannustaa eteenpäin tulevaisuutta kohden. 

Olen tykännyt olla Au mensassa, täällä on ollut hauskaa porukkaa myös kannustava ilmapiiri. 

Minun mielestäni kannattaa aloittaa pienellä kokeilulla ja siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin ja löytää oikea ala itselleen.

Terveisin, Aila

Kohti ammatttia

Kohti ammattia

Helmikuun kuukauden kyselyn aihe on koulutus ja ajattelin, että voisin kertoa omasta koulutuksestani, opiskelustani ja siitä mikä minua motivoi.

Olen vielä peruskoulupohjalla, opiskelen kyllä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi ja aioin valmistua vuoden päästä. Lopetettuani peruskoulun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Aluksi opinnot sujuivat hyvin, mutta vuoden jälkeen tajusin, että minusta ei ole hoito työhön. Lopetin koulun kesken.

Ysi luokalla mietin mihin hakisin tulevassa yhteishauissa. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja kuin kokki, kampaaja tai lähihoitaja. Nämä alat tarjottiin minulle ja ajattelin, että no romanina nämä alat ovat hyviä. En edes ajatellut mikä minusta oikeasti voisi tulla tai mitä haluaisin oikeasti tehdä. Lapsena haaveilin töistä lastensuojelun parissa (tiedän, että tämä on outo haave ammatti lapselle), mutta edelleenkin ajattelen sen alana, jossa voisin työskennellä ja ajattelin myös ysi luokalla niin. Kolmesta vaihtoehdosta lähihoitaja oli luontevin minulle.

Lopetettuani koulun sain töitä päiväkodista. Tykkäsin tehdä töitä lasten kanssa ja olinkin vuoden siellä. Vuoden työskentelyn jälkeen mietin edelleen mitä voisin tehdä ja koin, että minulla on suunta ihan hukassa. Kävin joitakin TE-toimiston kursseja ja lyhyitä koulutuksia. 2017 keväällä minua pyydettiin Vantaan ohjaamoon työhaastatteluun työkokeilijaksi. Sain paikan ja viihdyin siellä erittäin hyvin ja innostuin työskentelystä nuorten kanssa.

Työkokeilun jälkeen olin loppuvuoden vain kotona. Aika oli raskasta ja tuntui, että seinät kaatuivat päälleni. Alkuvuodesta 2018 helmikuussa pääsin työkokeiluun Suomen romaniyhdistykselle. Pidin työstä ja se vei minut aika lailla mukanaan. Sain jatkaa yhdistyksellä oppisopimusopiskelijana ja aloitin opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.

Vaikka oman alani etsiminen oli hieman vaikeaa, uskon olevani oikealla alalla. Valmistuttuani aion lukea itseni vielä sosionomiksi, koska ajattelen, että minun on tähdättävä korkeammalle. Haluan kolmannen asteen koulutuksen.  Tiedän, että se ei välttämättä tule olemaan helppoa, mutta motivaationi on korkealla asian suhteen.

Lapsuuteni haave ammatti on säilynyt minulla tänne saakka, enkä usko, että se tulee vaihtumaan. haluankin sanoa kaikille nuorille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Menkää ja tavoitelkaa haaveitanne, koska se mitä aioit tehdä työksesi, on oltava semmoista, josta itse tykkäät. Romanina on myös tärkeää murtaa niitä ennakkoluuloja, joita meitä kohtaan on.

-Carmen 13.2.2019

Luentoja

Luentoja

Vuosi 2019 on käynnistynyt nopeasti ja nyt ollaan jo helmikuussa. Olen ollut koko alkuvuoden flunssassa, enkä ole vieläkään parantunut kunnolla. Alkuvuosi on ollut töissä hyvin luento painoista. Olimme yksi viikko Loviisan ruotsinkielisessä lukiossa, jossa oppilaita oli neljästä eri maasta, Suomesta, Tanskasta, Islannista ja Slovakiasta. Heidät jaettiin eri ryhmiin niin, että joka ryhmässä oli oppilaita eri maista.

Oppilaat kiersivät ryhmässä eri pisteillä ja kussakin pisteessä oli eri vähemmistöistä edustaja/edustajia. Olimme yhdellä pisteellä ja oppilaat saivat kysyä meiltä mitä vain kysymyksiä romanikulttuuriin liittyen.

Saimme aikaan hyviä keskusteluja, joissa käsittelimme hyvin paljon romaneiden asemaa eri Euroopan maissa. Suomen romaneiden vaatetus herätti myös paljon kysymyksiä. Aika meillä oli hieman rajallinen ja tuntui että, keskustelut jäivät kesken. Ryhmissä keskustelimme englanniksi ja se toi oman pienen lisähaasteen. Englannin kielitaitoni ei ole mitään huippuosaamista, mutta pärjäsin kyllä ja puheestani saatiin selvää.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava ja oli rikkaus saada kertoa romaneista oppilaille. Jotkut oppilaat eivät edes tienneet romaneiden olemassaolosta. Koen itse tärkeänä kertoa omasta kulttuuristani.

Kävimme myös Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Meiltä on aikaisemminkin käynyt siellä porukka, mutta itse en ole aikaisemmin ollut mukana. Sielläkin oppilaita jaettiin ryhmiin. Ryhmässä oli aina POLAMK:kin oppilaita, maahanmuuttajia ja romani.

Minun ryhmässäni käytiin keskustelua romaneiden ja poliisien välisistä ennakkoluuloista, keskustelun sävy oli positiivinen ja ilmapiiri oli avoin.

Tämäkin tilaisuus on aivan mahtava. Pääsemme oikeasti murtamaan ennakkoluuloja tulevien poliisien kohdalla. Yhdistyksellämme on etuoikeus saada tehdä yhteistyötä poliisin kanssa.

Näiden tilaisuuksien lisäksi meillä on muutamia ihan tavallisia koululuentoja. Luentojen pitämisestä on tullut minulle yksi hauskimmista työtehtävistä.

Terveisin, Carmen

Uuden harjoittelijan esittely

Hei,

Olen Anselika Salojensaari 26-vuotias. Muutin Kurikasta Vantaalle vuodenvaihteessa lasteni kanssa. Minulla on 4 ja 6 vuotiaat lapset. Minulla ei ole ammattia. Olen ollut eri työharjoitteluissa eri paikoissa, mistä olen saanut kokemusta eri työpaikoista, mikä auttoi minua tiedostamaan minkä ammatin haluaisin itselleni. Työkokemuksen perusteella kaikista eniten tykkäsin koulunkäyntiavustajan hommista ja se tuntui luontevalta.

Olin lapsien kanssa monta vuotta kotona ja nyt vuoden verran ollut taas työelämässä työkokeiluissa.

Aloitin täällä työkokeilun 4.2.2019,eli muutama päivä vasta takana, mutta olen tykännyt todella paljon täällä olla ja ihmiset ovat tosi ihania. 😊

Omat vahvuuteni ovat sosiaalisuus ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin, jonka takia olen ajatellut että työ missä tarvitaan sosiaalisia taitoja olisi yksi minun vahvuuksistani enkä ujostele puhua ihmisten kanssa. Tykkään tosi paljon auttaa ihmisiä ja minulle tulee tosi hyvä mieli jos voin olla avuksi. Minusta on kiva kuunnella ihmisten murheita ja olla tukena ihmisille ja tsempata heitä jatkamaan eteenpäin 😊

Terveisin, toimiston uusi harjoittelija Anselika

Tulevat vaalit 2019

Äänestäthän!

Tulevat vaalit 2019

Keväällä on uudet eduskuntavaalit, jossa valitaan uusi hallitus ja uudet kansanedustajat. On todella tärkeää, että me nuoret äänestämme ja annamme oman äänemme juuri sille henkilölle, jolle se omasta mielestämme kuuluu.

Yhdistyksemme on poliittisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton, joten en sen kannalta anna kenellekään minkäänlaista osviittaa siihen, keitä teidän tulisi äänestää. Jos et tiedä ketä äänestää, niin vaalikoneen avulla voit löytää juuri sinulle sopivan henkilön, hänen arvojensa pohjalta. Tämän kautta pääsemme vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin ja voimme olla tukemassa koko Suomen valtiota.

Me romanit ja etenkin nuoret, annetaan oma äänemme ja annettaan sen vaikuttaa. Aikaisemmin äänioikeudelle oli säädetty eräitä rajoituksia, jotka on nykyisin kumottu, joten nyt on täysi oikeus äänestää vapaasti. Älkää luulko, että teidän äänellänne ei ole valtaa tai mahdollisuutta vaikuttaa, koska se ei ole totta!

Eduskuntavaalit järjestetään nykyään joka neljäs vuosi huhtikuun kolmantena sunnuntaina, ellei eduskuntaa hajoteta ja määrätä uusia vaaleja pidettäväksi. Eduskuntavaaleilla valitaan Suomen eduskuntaan 200 kansanedustajaa. Äänioikeus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä.

- DimLin

Uusivuosi

Vuosi 2018 tekee loppuaan,
uusivuosi tuo paljon uusia tuulia, kivoja juttuja ja

Youtube-kanavan Au mensalle! Au mensa IV projekti alkoi syksyllä ja jatkuu tulevanakin vuonna.

Paljon on tapahtunut vuonna 2018. Olemme tehneet paljon kouluvierailuja, kyselyjä,

osallistunut tapahtumiin sekä järjestetty tapahtumia, vietetty aikaa hyvien tyyppien

(teidän romaninuoret) kanssa ja tutustunut uusiin ihmisiin.

Isojakin asioita on tapahtunut, poliisikysely, mikä on huippua että siihen saimme niin

paljon vastauksia ja tehtyä kattavan raportin.

Yhteistyö R3 romaninuorten kerhon kanssa on ollut hyvä lisä toimintaamme,

yhteistyö myös Polamk:in (Poliisiammattikorkeakoulun) kanssa mm. learning cafe menetelmä

muiden vähemmistöjen kanssa n. 3-4 krt vuodessa.

Työntekijät ovat vaihtuneet, hyvistä tyypeistä toisiin hyviin tyyppeihin, Au mensa IV projektissa

aloitti Jasna ja Suomen Romaniyhdistyksen vanhustyöntekijä jäi näin vuoden lopuksi eläkkeelle ja

saamme siihen hommaan Sanna-Marin aivan pian.

Tämä vuosi on ollut jännittävä, mielenkiintoinen, avartava ja kaikkea muuta!

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Toivoo, Jasna :)

Marraskuun kyselyn tulokset

Marraskuun kyselyn aiheena oli harrastukset ja vapaa-aika. Mitä te haluaisitte tehdä ja harrastaa. Tässä tiivistelmä vastauksista.

Suurin osa vastaajista oli nuoria naisia, aika lailla ikähaarukalla 13-29 vuotta. Vastauksia tuli ympäri Suomea, suurin osa kuitenkin Helsingistä ja Vantaalta.
Moni vastasi ettei oikein harrasta mitään vapaa-ajallaan, kavereiden kanssa hengailu sekä musiikkiharrastus vaikuttivat sellaisilta mitä tähän kyselyyn vastanneet eniten harrastivat vapaa-ajallaan.

Kysyimme myös mitä haluaisitte harrastaa ja tehdä, millaisiin tapahtumiin olisi kiinnostusta osallistua. Eniten vastauksia tuli musiikkitapahtumiin, liikuntaharrastuksiin ja taiteeseen (valokuvaus yhtenä taiteenlajina sekä elokuvien katsominen).
Osalla oli halua myös itse olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä tapahtumia, musiikin parissa sekä päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Leirejä toivottiin ja kielikerhoja (romanikielen opetusta).

Yli 70% vastaajista koki ettei heidän paikkakunnallaan järjestetä tarpeeksi tapahtumia romaninuorille. Eniten tapahtumista ja muusta vastaajat kuulevat Facebookista, muusta sosiaalisesta mediasta, kavereilta sekä perheeltä.

Kiitos jokaiselle joka vastasi, olkaa kuulolla joulukuun kyselyä varten, jokainen vastaus on tärkeä ja näin pääsemme tekemään enemmän nuorten eteen asioita, niin tapahtumia kuin yhteiskunnallisia asioita. Oikein onnellista joulun odotusta ja toivottavasti maahan sataisi lunta niin tulisi valkea kaunis joulu meille koko Suomeen. 

Terveisin, Jasna (jasna.aumensa@gmail.com) 😊

Carmenin syyskuulumisia

Marraskuun kuulumisia

Saavutamme joulukuuta huimalla vauhdilla, onneksi. Marraskuun kylmyys ja pimeys rupeavat jo hieman käymään raskaaksi. Flunssat ja muut pöpöt ovat olleet riesanani, mutta nyt niistä on selvitty (toivottavasti). Olen syksyn ajan sairastellut enemmän ja vähemmän, alkaa jo puuduttaa.

Syksy on pitkä ja paljon on tapahtunut. 

Opinnot ovat alkaneet kunnolla, vierailimme Bulgariassa, olemme osallistuneet moneen seminaariin, neuvostoa ollaan uusimassa ja olen oppinut lyhyessä ajassa paljon.

Tänäänkin mietin, miksi asun paikassa, jossa on kylmää, pimeää, sataa lunta, vettä ja räntää. Pakkanen sattuu naamaan. Ajattelen usein miksi en vain muuta johonkin lämpimään. Olisiko minusta siihen? Kävelen kadulla ja sataa vettä, helmat ovat litimärät. 

Tänään on muutenkin ollut niin huono päivä. Mitäs jos ottaisin äkkilähdön johonkin lämpimään ja palaisin vasta kesällä. Jospa vain työ, koulu ja budjetti antaisi myöten.

Työ- ja koulustressi painaa päälle. Näyttösuunnitelmien teko pitäisi aloittaa. Töissä on paljon keskeneräisiä asioita, miten selviän kaikesta?

Onko minulla oikeus tuntea alakuloisuutta ja stressiä? Kun valitan ongelmistani, saan usein vastaukseksi ''Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on'' tai ''Älä valita''. Tosi asia on se, että kaikista meistä joskus tuntuu tältä ja syytän siitä marraskuuta. Vuoden pisin kuukausi heti tammikuun jälkeen.

Tähän aikaan vuodesta haluaisin vain pysyä kotona ja katsoa Netflixiä. 

Istua sohvalla teekuppi kädessä. Vihaan syksyä ja talvea ja katseeni kiinnittyy vain tulevan kevään odottamiseen. 

Onneksi on joulu ja uusivuosi, ne kyllä piristävät kaiken tämän keskellä.

Jouluna saa onneksi nollattua itsensä. Tämä joulu tulee kyllä olemaan erilainen kuin muut, lähden jouluksi Bulgariaan. Odotan innolla tulevaa matkaa, vaikka olenkin ensi kertaa muualla kuin kotona.

Tuleva matka antaa voimaa ja kannustaa minua tekemään töitä. Vaikka jännitän tulevia näyttöjä, uskon että tulen suoriutumaan hyvin eväillä, joita olen saanut koulusta. Meillä on koulussa mahtava ryhmä oppisopimusopiskelijoita ja osaavat opettajat. 

Lähiopetus päivät Järvenpään seurankuntaopistolla ovat olleet hauskoja ja antoisia. On hieman ikävää, että ne ovat vain kerran kuussa ja kestävät korkeintaan kolme päivää.

Keväällä olemme saaneet jo Au mensa IV:n hyvin vauhtiin, kokemistamme pienistä takaiskuista huolimatta. Kaislan lähtö oli pieni hidaste, mutta olemme saaneet Kaislalle hyvän seuraajan Jasnan.

Alkuviikosta olimme Jasnan kanssa Käpylän yhtenäiskoulussa pitämässä luentoja alakoulu ikäisille. En ole aikaisemmin pitänyt luentoja niin nuorille ja aluksi oli hieman haastavaa puhua asioista niin, että he ymmärtävät. Onnistuimme kuitenkin hyvin ja oli mukava tavata koululaisia.

Luennot ovat yksi parhaista asioista työssäni ja mielelläni pitäisin useammin niitä. On tärkeää, että kerromme kulttuuristamme valtaväestölle. Tämä on yksi keino murtaa ennakkoluuloja romaneita kohtaan.

Toivotan kaikille teille ilosta tulevaa talvea ja sinnikkyyttä kevään odottamiseen.

-Carmen

Matkalla yhdessä

Matkalla yhdessä

02.10.2018 Saavuimme Bulgariaan Burgasin lentokentälle. Meitä oli viiden nuoren ryhmä Natasha Roth, Dimitri Lindgren, Emma Hedman, Janita Roth ja minä. Päästyämme ulos koneesta, matkanvetäjämme Seppo Lindgren oli meitä vastassa ja matkustimme Sredetsin kylään. Sredetsissä Sepolla oli oma asunto, jossa yövyimme matkamme ajan. Alkuun tuntui hieman hämmentyneeltä, nähtyäni lukuiset kulku kissat ja koirat. Epäjärjestys ja likaisuus kaduilla oli outoa verrattuna suomeen.

Pari päivää menikin katsellessa, että mihin astun ja mihin kosken, sen jälkeen en enää välittänyt. Saimme tutustua paikallisiin romaneihin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka ihmisillä oli huonot olot voin sanoa, että heiltä löytyi elämän iloa ja myönteistä asennetta enemmän, kuin meiltä.

Bulgariassa toimii paikallinen romaniyhdistys Izvor Na Nadezhdata - Toivon lähde. Kaikki raha, jota olemme saaneet kerättyä, on mennyt suoraan yhdistykselle ja yhdistykseltä suoraan lapsille. Yhdistyksen on perustanut Seppo Lindgren ja Jordan Atanasov vuonna 2016. Yhdistys avustaa mm. vaatteissa, polttopuissa, sairaala- ja lääkekuluissa.

Tänä vuonna he laittoivat kouluun 55 lasta. Bulgariassa koulu on ilmaista, mutta koulutarvikkeet ja kirjat täytyy ostaa itse. Yhden lapsen kouluvuosi maksaa n. 50e. Lisäksi kun lapsi laitetaan kouluun, pääsee hänen koko perheensä perhe avun piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että perhe saa vaatteet, ruoat ja muun tarvitsemansa, jotta lapsi voi mennä kouluun eikä hänen tarvitse mennä hankkimaan rahaa tai ruokaa. Usein vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, vaikka haluaisivat. Jo nuorella iällä osa lapsista joutuu hankkimaan rahaa mm. keräämällä muovia, josta maksetaan 0,12snt/kg.

Sredetsin seurakunnassa järjestetään joka lauantai pyhäkoulu. Pääsimme mukaan katsomaan heidän toimintaansa. Siellä lapsille annetaan lämmin ruoka, he pääsevät suihkuun ja saavat puhtaat vaatteet. Ilo, jonka näin lasten kasvoilla sai minut liikuttumaan. Miten asioista, jotka ovat meille päivänselviä voi joku tulla niin onnelliseksi. Minut vallitsi kiitollisuuden tunne siitä, mitä kaikkea minulla on. Samalla olin surullinen tämän kylän romaneiden olojen takia. Tämä herätti minussa halun tehdä jatkossakin työtä Bulgarian romaneiden hyväksi. Koko matkan ajan saimme viettää aikaa lasten kanssa. Osan lapsista veimme ostoksille ja syömään McDonald’siin.

Kun kotiinlähdön aika koitti, olimme kaikki erittäin haikealla mielellä. Olisimme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Kylän lämmin tunnelma oli saanut meidän sydämemme. Seuraavaa lomakohdetta ei tarvitse miettiä. Matka sai minut miettimään, miten hyvin meillä on suomessa asiat. Koemme kyllä syrjintää, mutta perusasiat meillä on hyvin. Meidän koteja ei kaadeta eikä meidän piha toimi valtaväestön kaatopaikkana. Juokseva vesi ja sähkö on meille arkipäivää, joillekin luksusta.

Carmen Valerius 22.10.2018

OPRE ROMA-II

                 OPRE ROMA

                Puolassa- osa 2

Matkan aikana tapahtui paljon kaikenlaista, joka päivä opin jotain uutta. Työskentelimme kansainvälisissä ryhmissä yliopistolla päivittäin. Jokaiselle päivälle ryhmän ohjaajamme oli rakentanut eri toiminnallista toimintaa, jonka ansiosta en kerennyt kyllästymään.

Kaiken hauskuuden ja muun mukavan tekemisen lisäksi, matka oli myös henkisesti raskas. Kävimme Aushwitz:issä ja Birkenau:ssa. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti todella vaikeaa, ajatus siitä, että muita romaneita on ollut siellä kamalassa paikassa ja kaikki se kohtelu, jota he olivat saaneet osakseen, sai minut todella surulliseksi.

Ahdisti, pelotti, ja samalla tunsin myös ylpeyttä niistä henkilöistä, jotka ovat selviytyneet keskistysleiristä. Raimond oli yksi heistä, hän on 93 vuotias romanimies Pariisista. Raimondin asenne elämään oli todella voimaannuttavaa ja ihailtavaa. Raimondia kunnioitti ihan jokainen osallistuja, tiiminjohtajat ja pääjärjestäjät. Hän oli meidän ”Dikh he na bisterin- katso ja älä unohda”- tapahtuman kunniavieras.

Ensi vuonna 2019 on Puolassa 75- vuotisjuhla, johon osallistun varmasti. En malta odottaa, että vuosi kuluu ja näen monia tuttuja uudestaan. Joidenkin kanssa olemme jutellut somen välityksellä tapahtuman jälkeenkin ja keskustellut puolin, sekä toisin työstämme ja opiskeluistamme. 

Viikko Puolassa riitti minulle. Voimaanuin todella paljon, sain uusia ideoita ja selkärangallisuutta omaan työhöni. Kun olen väsynyt romanikentän asioihin Suomessa, niin yleensä mietin sitä miksi tahdon tehdä tätä työtä. Tämä työ on joskus todella haastavaa ja raskasta henkisesti sekä- fyysisesti, mutta kun näkee oman työnsä tuloksia ja ihmisten silmissä halua tietää lisää, romaneista, kulttuuristamme ja tavoistamme, niin se auttaa jaksamaan. 

-Lindgren Dimitri

Ensimmäinen kouluvierailu

Moikka kaikille!

Tänään pääsin Dimitrin ja Carmenin kanssa vierailemaan ruotsinkielisessä lukiossa. Eli minulle ensimmäinen kouluvierailu.
Alkuun jännitti, mutta ei se haittaa, opin paljon uutta ja vastailin kysymyksiin vaikka lähinnä tänään vain tarkkailin ja kuuntelin.
Päivitin Instagram tilillemme pienen videopätkän ja sinne tulen laittelemaan kaikenlaista liittyen toimintaamme ja tapahtumiin, käy kurkkaamassa instatili @aumensa ja tykkää sekä kommentoi!
Ihanaa viikon alkua ja puhtia maanantaihin 😃.

Terveisin, Jasna

Esittely

Moikka!

Minun nimeni on Jasna Mieskoski ja aloitin tällä viikolla täällä Suomen Romaniyhdistyksessä työt. Tulen päivittelemään blogia, tekemään kyselyitä ja olemaan mukana toiminnassa.
Taustastani jonkin verran, olen valmistunut muutamia vuosia sitten audiovisuaalisen viestinnän assistentiksi ja viestintä on tuttua hommaa, nyt opiskelen tässä t yön ohella lasten- ja nuortenerityisohjaajaksi.

Olen työskennellyt peruskouluissa pääkaupunkiseudulla avustajana sekä ohjaajana, vastaanottokeskuksissa kiertävänä ohjaajana sekä järjestötyössä Unicefilla ja HelsinkiMissiolla.
Vapaa-ajallani valokuvaan, käyn elokuvissa, teen vapaaehtoistöitä lasten ja nuorten parissa sekä luen.

Ihmisoikeustyö on minulle kutsumus, pienestä pitäen se on ollut selkeästi se mikä on ''mun juttu'' ja olen erittäin kiitollinen saadessani tehdä nyt sitä työtä näinkin tärkeän asian parissa.
Odotan innolla pääseväni tutustumaan teihin ja toteuttamaan erilaisia projekteja ja tapahtumia yhdessä työkavereiden sekä teidän kanssanne!

Nähdään ja mukavaa syksyn loppua kaikille!

💓: Jasna

       jasna.aumensa@gmail.com

Marraskuun kysely

Marraskuun kyselyn teemana on tapahtumat ja vapaa-aika.

Jokainen vastaus tulee nimettömänä ja jokainen vastaus on tärkeä!

Kyselyyn pääset tästä:

 Nuori romani, mitä haluaisit tehdä vapaa-ajallasi?

Nuori romani, tunnetko ihmisoikeutesi?

Ihmisoikeudet = jokaisella ihmisellä on tietyt yleiset oikeudet riippumatta siitä kuka tai missä hän on. Ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, jotka sitovat valtioita. 

 Lisätietoa ihmisoikeuksista: http://www.ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/

Yhteensä vastanneista oli 109, naisia, 94, miehiä 15, suurinosa vastauksista Pääkaupunkiseudulta, satunnaisia vastauksia mm. Raahesta, Rovaniemestä, Turusta yms.

Ensimmäisessä kysymyksessä kysyttiin ihmisoikeuksien toteutumisesta, näin te vastasitte (numero perässä kertoo yhteensä vastauksien määrän):

	Oikeus työhön 57
	Oikeus osallistua päätöksentekoon 42
	Oikeus uskontoon 1
	Oikeus riittävään toimeentuloon 21
	Oikeus opetukseen 12
	Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen 30
	Oikeus sosiaaliturvaan 5
	Oikeus yksityisyyteen 18
	Mielipiteen -ja sananvapaus 23
	Syrjinnän kielto 49
	Mielivaltaisen pidätyksen kielto 27
	Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 26
	Kysyimme myös mitkä muut oikeudet eivät toteudu ja millä tavalla ne eivät toteudu Suomessa?: Vaikea saada työ- tai koulupaikkoja, vaikka yritys olisi kova ei haluta palkata. Kaupassa käynti voi olla vaikeaa kun ei saa olla rauhassa, arkinen rasismi. Etninen tausta ‘’värittää’’ negatiivisen kuvan, jo pelkän sukunimen perusteella. Oikeus on työhön mutta sitä ei saa vaikka on koulutusta. Noin 58,72% prosenttia koki että omia tai läheisen ihmisoikeuksia on jollain tapaa loukattu. Osa kertoi syitä, miten ja millaisissa tilanteissa ihmisoikeuksia on loukauttu. Muutama syy listattuna, useassa vastauksessa toistui samoja asioita kuten vaatteet, kaupassa käynti ja tarkkailun tunne, perättömät pidätykset, työn saamisen vaikeus, asunnon saaminen... Nuorilta saatuja ideoita, miten romaniväestöön kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin tulisi puuttua?: Ihmisoikeusrikkomuksista rikosilmoitus, jotta nämä päätyisivät tilastoihin Tuodaan asioita julki Rangaistuksen uhka Syrjäytymiseen pitäisi puuttua Tiukempi puuttuminen Ottaa huomioon romanien mielipiteet Virkavallan tulisi auttaa enemmän Samat mahdollisuudet kaikille Nostetaan asiat pinnalle, lehtiin, someen Opettaa romanikulttuurista Ei jätetä asioita puolitiehen vaan haetaan oikeutta Ihmisoikeudet ovat asia mikä koskettaa meitä kaikkia, YK on määrittänyt sille jopa oman päivän jolloin liputetaan 24.10 sekä Lapsen oikeuksien päivän 20.11. Lisää tietoa ihmisoikeuksista löytyy mm. Ihmisoikeusliiton ja Unicefin sivuilta.  Mukavaa syksyä! 😃