Laastarin väri on rasismia

Rasismi ja syrjintä ovat aiheita, jotka ovat pinnalla tällä hetkellä. Suvaitsevaisuuden voisi jopa laskea tämän hetken muoti-ilmiöksi. Tämä on hyvä asia, ainakin nopeasti ajateltuna. Hyvää on se, että epätasa-arvoiseen käytökseen puututaan nyt enemmin kuin aikaisemmin. Mutta kun kyseessä on muoti-ilmiö, niin nousee myös aivan uusia puolia aiheesta esille. Olen kuullut mediassa ja erillaisissa tapahtumissa ihmisten kertomuksia heidän kohtaamastaan rasismista. Täytyy myöntää, että olen jäänyt suu auki useamman kerran näitä kuunnellessani. Yhdet valittavat siitä, kun laastari on liian vaalea heidän ihonsa sävyyn verrattuna. Niinku mitä? Se laastarin sävy on joillekkin liian tumma ja joillekkin liian vaalea. Laastari on minunkin ihon sävyyn verrattuna liian vaalea, mutta ei minulle tullut mieleenkään syyttää laastareita sen takia rasistisiksi. Toiset taas kokevat rasismina sen, jos heiltä kysytään, mistä maasta he ovat kotoisin tai heille puhutaan englantia. Kun joku toimii edellä mainitulla tavalla, niin yleensä se kohdistuu ihmiseen, jolla on keksivertoa suomalaista tummempi iho tai silmät. Kun joku on hymyillyt ja kysynyt minulta, että mistäpäin olen kotoisin, niin näen tässä vain ystävällisen keskustelun avauksen - en muuta. Jos joku näkee tummemmat piirteet omaavan henkilön Helsingissä, ja puhuu tälle englantia, niin onko se todella rasismia? Helsinkihän on kulttuurikaupunki, jossa käy paljon turisteja ihastelemassa kaunista kaupunkiamme. Ehkä tämä voi olla syy, miksi sitä englantia puhutaan herkemmin eksoottisemmat piirteet omaavalle ihmiselle. Kun me toitotamme, jokaisesta asiasta, että se on rasismia, niin koko rasismi-termi kokee inflaation ja mielestäni se on jo tapahtunut. Yritäppä esimerkiksi puhua kaupan esimiehelle hänen työntekijän epäsopivasta käytöksestä. Sinua kuunellaan ja sinut otetaan vakavasti nii kauan, kunnes mainitsen sanan rasismi tai syrjintä. Sinua ei oteta enää niin vakavasti , ja sanat joo joo ja niin niin alkavat täyttämään esimiehen lauseita. Uskottavuutesi on hävinnyt. Rasismi on jotakin rumaa ja ällöttävää, mutta siintä sanasta on tehty perustermi, jota käytetään tosi heppoisin perustein. Ei kaikki ole rasismia. Bussikuskin tyly käytös voi johtua vain huonosta päivästä samoin kuin huoltomiehen ilmeetön ynähdys sinun huomenen toivotukseen. Negatiivinen myy ja suvaitsevaisuus on in, nämä myös ovat varmaan syitä, miksi ihmiset tuottavat tekstiä aiheesta ja kirjoittavat siintä suurella fontilla. Ikävillä kokemuksilla saadaan jakoja ja tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Itse sorrun myös siihen, että kirjoitan herkemmin kokemastani vääryydestä fb päivityksen, kuin että kerron esim, miten jonkun vieraan ystävällinen teko tai hymy sai minulle tosi hyvän fiiliksen ja hymyn huulille pitkäksi aikaa. On trendikästä tuomita rasismi ja suvaitsemattomuus. Ja ihmisillä on halu olla osa tätä trendiä. Ihmiset haluavat olla rasismin vastustajia tai sen kokemusasiantuntijoita. Uskon, että tämä on yksi syy siihen, miksi nyt "koetaan" rasismia vähän kaikkialla. Jos pystyt elämään suhteellisen tavallista elämää, ja suurin kohtaamasi epäkohta yhteiskunnassamme on väärän väriset laastarit, niin hymyile, sinulla on asiat hyvin. -Leif

Mitkä ova vahvuuksiamme?

Hei taas kaikille pitkästä aikaa!
Viimeaikoina olen pohtinut kaikenlaista. Taas jälleen kerran mietin erilaisia koulutusvaihtoehtoja. Mikä minä haluaisin olla, mitä minä haluaisin tehdä? Mistä tietää, mikä polku on oikea, mihin kannattaa lähteä, ja missä kohdassa astun väärin? Toisaalta tietämättömyys on myös ihanaa - se tarkoittaa sitä, että missä vain voi aueta ovi mihin suuntaan tahansa.
Monesti me ihmiset itse luomme haasteita itsellemme, emmekä näe omia kykyjämme. Olemme liian kriittisiä itseämme kohtaan. Totuus on se, että jokainen meistä on tärkeä ja arvokas ja hyvä jossain. Haastankin jokaisen teistä miettimään ja pohtimaan, mitkä ovat teidän vahvuutenne? Missä te olette hyviä? Kun tunnistamme omat vahvuutemme, on helpompaa juosta niitä kohti. Kun tunnistamme omat heikkoutemme, voimme tähdätä parempaan. Muistakaa tähdätä unelmianne kohti! Kaikki lähtee itsestä - ja mikään ei ole mahdotonta. Tulevaisuus on sitä, mitä itse luot siitä. Terveisin Katja

Opiskelu kannattaa!

Nyt on vihdoin opinnot saatu päätökseen ja voi huokaista helpotuksesta. Valmistuin siis Järvenpään Seurakuntaopistolta romanikulttuuriohjaajaksi. Kiitos ihanille, pitkämielisille ja ennen kaikkea kannustaville opettajille. Heidän kohtaamisesta tai heidän kanssa käydyistä keskusteluista sain aina voimaa jatkaa. Löysin motivaation tai sain uuden inspiraation. Eli koulun puolelta ei tukea puuttunut. Sain paljon tukea myös mun perheeltä ja ystäviltä. Oikeesti, kiitos teille kaikille!

Mä haluan sanoa teille kaikille, jotka epäröitte, että lähdettekö opiskelemaan, vai ette... että kyllä se kannattaa. Mä ajattelin tästä vielä jatkaa korkeakouluun hetken päästä. Samalla haen töitä ja olisi hienoa saada oman alan töitä.

Matka on ollut pitkä ja kivinen, mutta lopulta.. tie on silti kantanut.
Nyt kiireiden helpottaessa jää aikaa varmaan rakkaalle Neuvoston toiminnalle ja rakkaille ystäville, jotka ikävä kyllä on joutuneet vähän tässä taka-alalle. See you soon! 🤗

Ja Hei, kai kaikki on huomannut, kuinka päivä on pidentynyt?? Kevät tulee - Mirca

JOULUMUISTOJA JA JOULUTERVEISIÄ NEUVOSTOLTA

Joulu on rauhan, rakkauden ja hiljentymisen aikaa. Toivon, että jokaisen sydämen täyttäisi lähimmäisen rakkaus, ja toivon myös sitä, että kukaan ei unohtaisi JOULUN todellista tarkoitusta, joka on Kristuksemme, kuninkaani syntymä juhla. Tämä joulu on pyhää aikaa, jolloin kehoitan kaikkia antamaan anteeksi ja unohtamaan menneet virheet.

-Dimitri

Joulu on meidän kulttuurissamme erityisen tärkeä juhla useimmille.
Silloin kokoonumme kaikki omaiset yhteen, ja nautimme toistemme seurasta, syömme ja nauramme.

Minulle joulussa on tärkeää perhe sekä yhdessä olo niiden kanssa. On kiva kokoontua yhteen ja viettää joulua keskenään. Joulu on minulle sekä perheelleni tärkeä juhla päivä:)

Tänä vuonna olen oppinut todella paljon sekä neuvostossa toimimisesta että ihmisenä. On ihana tehdä tälläisten ihmisten kanssa töitä, jotka kannustavat ja tukevat sinua asioissa, ja paljon olemme saaneet yhdessä aikaan. Toivon ensivuodelta uusia haasteita neuvoston kanssa, uusia haasteita, jotka tietenkin yhdessä toteutetaan, uusia tuttavuuksia sekä yhtä hyvää yhteispeliä. Kiitos ihanalle neuvostolle, erityisesti Annalle ja Janitalle sekä muille, ketkä ovat auttaneet ja olleet yhteistyössämme kanssamme toivottavasti ensivuodesta tulee yhtä hyvä. HYVÄÄ JOULUA JA PAREMPAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE 💖💖💖

-Teresa

Aivan rehellisesti on pakko aloittaa, etten muista yhtään kivaa joulua lapsuudesta. En muista paljon muutenkaan lapsuuden jouluista mitään. Ne eivät koskaan olleet mitään parhaimpia. Jumalalle kiitos, että kuitenkin ollaan päästy näinkin pitkälle elämässä. En ole itse juuri lainkaan jouluihminen. Olisi kiva, jos saisi edes hitusen joulumieltä pienen lapsen tavoin, mutta kohdallani en sen usko vain olevan mahdollista. Yritän aattona saada jouluisen tunnelman katsomalla telkkarista lumiukon. Olen sen kyllä niin monta kertaa jo katsonut, että muistan kohta kohdalta mitä tapahtuu.

Aattoyönä tykkään myös käydä kirkossa kuuntelemassa kauneimmat joululaulut sekä tietenkin syödä jotain hyvää. Parasta joulussa on kuitenkin läheisten läsnäolo sekä takan lämpö. On myös kivaa katsoa kun lapset avaavat lahjojaan, jotka tuovat iloa sekä ihmetystä. Uudelta vuodelta odotan, että minulla pysyvät samat aidot ystävät ympärilläni sekä kaikilla läheisilläni on kaikki hyvin. Toki toivon aina myös maailmanrauhaa :)

Toivon myös, että koen hienoja uusia asioita ensi vuoden puolella ja saisin uusia haasteita elämääni.

Rauhaisaa joulunodotusta kaikille ja voikaa hyvin. Olkaa ihmisiksi ja muistakaa varsinkin yksinäisiä ihmisiä jotenkin. Kenenkään ei ole kiva viettää joulua yksin.

-Valde

Olen onnellinen siitä, että saa taas hiljentyä ja rauhoittua viettämään joulua omien rakkaitteni seurassa. Muistakaa tekin olla kiitollisia ihmisistä teidän ympärillänne. Ei jätetä ketään yksin. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ja oikein hyvää joulunaikaa kaikille.

-Katja

En ole aamuihminen ja sen huomaa minusta. Rutiininomaisesti istun työpöytäni ääreen ja avaan läppärin. Silmäni ovat edelleen puoli uniset, ja ne tapittavat näyttöä. Nostan katseeni ja vilkaisen ympärilleni. Havaitsen ikkunalaudalla jotakin uutta ja värikästä, jotain, mitä ei ollut siellä aiemmin. Se saa katseeni palaamaan takaisin. Se on amaryllis. Vilkaisun sijaan jään tuijottamaan joulukukkaa, ja mieleeni tulee jouluinen muisto muutaman vuoden takaa. Olen aattoyön joulukirkossa. Kirkko on sama, jossa olen käynyt peruskouluni aikana luokan kanssa joka vuosi. Silloin siellä käynti tarkoitti vain aikaista heräämistä ja pidempää kävelymatkaa kylmässä. Nyt se oli jotakin aivan muuta.

Tuo 1800-luvulla rakennettu kivikirkko oli täynnä jouluista, lämmintä tunnelmaa yöaikaan. Kun astuin kirkkoon sisään, niin näin kynttilät, niistä tulevan hämyisen valon kirkon vanhoilla kiviseinillä. Alttarilla oleva punaisen amaryllis, ja sen molemmin puolin olevat joulutähdet olivat ainoat koristukset vanhassa pienessä kirkossa, mutta kaikki muu olisi ollut turhaa. Jouduimme hetken aikaan katsomaan, että mihin me mahdumme ystäviemme kanssa istumaan, koska näytti siltä, että paikka oli seiniään myöten täynnä ihmisiä. Lopulta löysimme tilan, johon mahduimme kaikki viisi istumaan vierekkäin.

Katson ympärilleni ja olen tyytyväinen. Vieressäni on minulle tärkeitä ihmisiä, rakkaita ystäviäni. Saan istua heidän kanssaan jo lapsuusajoilta tutussa kirkossa.  Tuo ylväs ja kaunis pieni kappeli tarjosi meille ihanan, lämpöisen tilan, jossa me saimme kokea joulun kosketuksen.

-Leif

 Pitkä matka on taas tultu viime joulusta tähän jouluun. Paljon on mahtunut tähän vuoteen ja kohta saamme hypätä seuraavaan. Tämä joulu on erilainen, koska aiemmin on ollut aikaa panostaa kotiin ja joulumieli onkin aina itselle tullut tekemisen kautta. Nyt kun on ollut niin paljon työ- ja opiskelujuttuja, niin en ole vielä ehtinyt tehdä oikein mitään. Tuntuukin oudolta, että jouluun on aikaa enää niin vähän. Noh.. Kyllä tämä tästä! Kohta pääsen pitämään vapaita, ja aloittamaan jouluvalmistelut tässäkin torpassa. Sitä ennen vielä haluan teille kaikille toivottaa ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa. Nauttikaa hyvästä ruuasta ja joulunrauhasta.
-Mirca

Oma identiteetti vs. mustalaisuus

Onko nykyajan mustalaisella oikein muodostunut käsitys itsestään?
Onko oma persoonallisuus tarpeeksi vahva olemaan eri mieltä asioista?
Uskalletaanko oma mielipide tuoda julki vapaasti?

Nämä ovat asioita joita olen miettinyt kovasti viimeaikoina mustalaisten keskuudessa. Tuntuu, että varsinkin nuoret yrittävät kovasti olla samankaltaisia kaiken suhteen. On rikkaus olla erilainen. Kaikkien ei tarvitse mahtua samaan muottiin, koska se ei ole edes järkevää. Kuinka moni uskaltaa täysin vapaasti tykätä erilaisesta musiikista kuin muut tai pukeutua eri tavalla kuin muut nuoret? Onko ihminen silloin hullu ja outo jos tekee oman mielensä mukaan? Muut tukahduttavat monesti ihmisen sisimmän. Vanhempana sen monesti huomaa, miten tyhmä ihminen on ollut nuorena ja mistä on jäänyt paitsi. 
Onko kotona kasvatettu siihen vahvaan tiettyyn rooliin ja siitä ei voi poiketa? 

Olen miettinyt monesti miten monella mustalaisella olisi mahdollisuus kokea erilaisia asioita, nähdä mitä kaikkia mahdollisuuksia maailma olisi täynnä, jos vain ihminen uskaltaisi ja antaisi mennä täysin purjein elämässä eteenpäin. Maailma olisi hieno paikka jos jokainen sen vain omalta osaltaan oivaltaisi. 
Mustalaisuus itsessään on kaunis asia jos on kotona kasvaessa jo saanut oikeanlaiset arvot. Minulle tärkeitä asioita ainakin ovat vanhempien ihmisten kunnioitus, käyttäydytään hyvin myös valtaväestön kanssa. Autetaan avun tarpeessa olevia ihmisiä, ollaan tukena sekä turvana ihmisille. Ollaan ihminen ihmiselle.

- Valde

Katjalta

Moikka kaikille pitkästä aikaa.

Multa tulee tällä kertaa aika arkista postausta. Talvi tuli ja kylmyys sekä pimeys sen mukana. Onneksi kuitenkin kohta on joulu, jota kovin odotan. ♥ Kuinka ihanaa onkaan, että on ihmisiä joiden kanssa saan sitä viettää.

Jotenkin mua inhottaa ajatus siitä, että nykyisin helposti rakennamme elämäämme materian ympärille. Kunpa vaan oppisimme olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on, sillä usein se unohtuu.

On katto pään päällä, ruokaa ja juomaa, ja ihmisiä ympärillä. Siitä olen kovin kiitollinen.

On olemassa ihmisiä kenellä ei ole näitä asioita, mitä meillä. Yritetään siis kaikki auttaa toisiamme siinä missä pystymme ja näyttää lähimmäisen rakkautta.

Mukavaa talvea ja oikein hyvää joulua mun puolesta kaikille jo nyt näin marraskuussa

- Katja - Katja:D

Leiffiltä

Kun puhun, ei sitä kukaan kuule. Vaikka huutaisin keuhkoni verille, olen edelleen äänetön. Tuntuu, kuin joku puristaisi kurkkuani, eikä antaisi minun tuoda ulos sitä, mitä minun sisälläni on. Minua pelottaa tämä voimattomuuden tunne.

Minut on helppo ohittaa, minut on helppo sivuuttaa. Te tiedätte teidän asemanne, eikä teille tuota ongelmaa käyttää sitä hyväksi. Te yritätte viedä sanoiltani painon, tehdä niistä merkityksettömiä, vaikka ne eivät sitä ole.

Minä olen nuori, minä olen romani, minä olen romaninuori. Sanoissa on voimaa. Tämä voimako minulta yritetään viedä nuoruuteni tai taustani tähden?
En hyväksy tätä, en alistu tähän. Nousen ylös ja taistelen. Olen vielä nuori ja jalkani ovat vielä heikot, mutta tahdonvoimalla minä pysyn pystyssä ja minä saan ääneni kuuluviin!

- Leif